Elokuussa jo...

Tänään tein ihan oikeaa ruokaa. Se on aika hemmetin mahtavan makuista, kun vähän vittumaisen kesäflunssan jäljiltä oikeasti maistaa jotain ja on vieläpä energiaa koko kokkailuihin. Ihanaa kun voi olla iloinen näinkin pienestä asiasta :)

weheartit.com

Blogihiljaisuutta joudun jälleen pahoittelemaan, mutta täällä oon edelleen enkä sen enempiä selittele. Jatkankin siis suoraan ihan tästä hetkestä, joka koostuu siis vihdoinkin terveestä olosta ja oikeasta ruokavaliosta. Vaa'alle en jostain syystä ole uskaltautunut hetkeen, etenkään nyt kun muistutan taas vesi-ilmapalloa enkä halua pettyä lukuihin, joten mieluummin jatkan hyväntuulisena siitä mihin jäinkin ja puntaroin sitten kun se tuntuu taas hyvältä ajatukselta. Joka tapauksessa ruokapäiväkirja koostuu tällä hetkellä näistä osista:

Aamupala

  -jogurtti

Lounas

  -salaatti (kurkku, paprika, omena)

  -possua
Välipala

  -jogurtti

Päivällinen

  -salaatti

  -2 ruisleipää

Iltapala

  -vadelmia

Vähän nätisti ilmaistuna tuo lista on vielä pikkasen hukassa, mutta tästä on helppo lähteä parantamaan. Liikuntojen suhteen aloittelin varovasti viiden kilometrin kävelyllä, mutta onpahan sekin tyhjää parempi. Juoksukuntoa tekisi mieli jo päästä testailemaan, joten vähintään teen aamulenkit viikonloppuna, kunhan ei ihan kaatamalla sada. Pieni ripsiminen sen sijaan piristää paljon enemmän kuin porottava kuumuus. Rakastan kesää, mutta viileämmät treenisäät otan kyllä ihan mielellänikin jo vastaan ja muutenkin arjen tuoman rutiinit tuntuu mun mielestä vaan hyviltä, joten ehkä kestän sen, että elokuussa jo mennään. Ei sillä, että olisin lomailemaan ehtinyt, mutta arkirytmistä ei siitä huolimatta ole ollut tietoakaan. 

Ennenkuin ehdin jaaritella liikaa, voisin valottaa mun tämän hetkistä suunnitelmaani kropan suhteen: jos saisin turhan painon pois jouluun mennessä (ei toki haittaa jo aiemmin...) ja kevään keskityn lihastreeniin, olisin aika tyytyväinen itseeni. Mutta avaan tätä myöhemmin sitten lisää, piti vaan päästä kertomaan :)

Viimeinen niitti

Mistä tietää, että univajetta riittää nukuttavaksi? Siitä, että herää kuudelta iltapäivällä ja silti uni tulee illalla normaalisti :D Voisihan tuota kutsua liiaksi nukkumiseksi, mutta oon ollut jo hetken ihan kuollut univajeen takia ja kyllähän mulla se valvominenkin venyi jonnekin neljään aamuyöllä... Tämä oli siis sunnuntain tilanne ja viimein herätessä olo oli vihdoin virkeä eikä mua harmittanut yhtään, että nukuin lämpimän päivän ohi lähes kokonaan. Nyt aloitin sitten uuden viikon ihan uudella energialla eikä maanantai tunnu yhtään siltä perinteiseltä kaaokselta.

Niinkuin tuolla alempana jo kerroin, oon nyt hetken liikkunut lähinnä huvikseen, koska mulla ei ole ollut mitään selkeää arkirytmiä töitä lukuunottamatta. Nyt tämä "sinne päin" -meininki on alkanut ahdistamaan ihan kunnolla, kun tuntuu että normaaleista syömisistä huolimatta oon turvonnut kuin pallokala enkä edes uskalla mennä vaa'alle juuri nyt. Törmäsin myös viimeviikolla pitkän tauon jälkeen tuttuun, joka oli laihtunut ihan hurjasti ja näytti yksinkertaisesti upealta mun unelmamitoissa, joten ensin mieleen hiipi pieni morkkis omasta saamattomuudesta, mutta viimeinen niitti tuli, kun näin musta otetun kuvan viikonlopulta: olin kirjaimellisesti kuin turvonnut pullataikina ja se ei ollut mikään kiva näky...

Siispä mun arki muuttuu viimeistään nyt takaisin siihen, mihin jäin ennen kesähaahuilua, ja vihdoinkin motivaatio on taas ihan katossa. Tänään sää on jo ihan inhimillinen juoksemiseen, joten vedän jälleen lenkkarit alle ja koitan pitää treenit sen 5 krt/vko. Ruokapäiväkirjoja voisin taas päivitellä tännekin, niin ei tee mieli repsahtaa ateriarytmistä niin helposti. En onneksi ole saanut aikaan mitään turvotusta vakavempaa, mutta vähänhän tuo säikäytti, kun se voisi olla tilanne ihan 24/7. Siispä motivaatiokuvat vaan jääkaapin oveen ja tuloksia tekemään, haluan tätä niin kovast.

Kyllä se siis tästä lähtee, eikä teidänkään tarvitse lukea enää "kyllä mää ihan kohta" -tekstejä ;)

kuvat

Ihana hankala kesä

Oon kesäihmisiä ihan viimeiseen asti. Rakastan lämpöä ja saan valosta niin paljon lisäenergiaa, että ero siihen talvi-minään on ihan huikea. Kotona ei huvita istua hetkeäkään, vaan aina pitää olla menossa ja ihmisten keskellä, mutta vaikka kaiken järjen mukaan tän energiamäärän pitäisi toimia hyvin yhteen myös mun projektin kanssa, niin eipä tää ihan helppoa olekaan.

Talvella (siis ylipäätään kesän ulkopuolella) mun päivän aikataulu menee suurinpiirtein rytmissä töihin - kotiin - urheilemaan - ruokaa - rauhoittuminen sohvalle - nukkumaan. Kavereita tulee nähtyä vain kerran tai pari viikossa, lepopäivinä ja viikonloppuisin, mikä usein vähän harmittaa, kun aikaa ei tunnu riittävän kaikkeen vaikka haluaisikin. Kesän tullen iskee sitten se virtapiikki ja julistimmekin jo toukokuussa kavereiden kanssa, miten tänä kesänä yhtään aurinkoista päivää ei vietetä yksin, vaan porukalla ulkona.

Ja niin se on mennytkin. Töistä päästyäni oon vaihtanut bikinit niskaan ja lähtenyt rannalle tai nauttimaan kaupungille erilaisista tapahtumista, ja kotona ollaan vasta illalla, jolloin nälkä huutaa jo kovaa, mutta mun maha ei tykkää yhtään, jos syön noin myöhään paljoa. Eli tasainen ruokailurytmi kusee aika lahjakkaasti noina päivinä ja se vaikuttaa aina seuraavaankin päivään. Myöskin treenit menee vähän ohi, kun liian raskaasti ei pysty liikkumaan yötä vasten ja nälkäisenä.

Nyt mun pitäisikin kehitellä joku tasapaino tähän kaikkeen, että saan syötyä ja liikuttua oikein, mutta kuitenkin niin etten jää kesästä ja kavereista paitsi. Tähän väliin saa siis antaa niitä kuuluisia vinkkejä, miten tää tehdään :D Mulle ehkä toimii se muistutus takaraivossa, etten halua kesän jälkeen havahtua siihen, että kroppa on turvonnut ja takaisin lähtöpainossa, kun en yksinkertaisesti halua katsoa tällaista kroppaa enää yhtään vuotta. Muutenkin mun on tehtävä kaikki tämä työ nyt, kun tavoitteet on vielä suhteellisen lähellä, eikä odottaa että seuraavatkin viisi kiloa on hiipineet vyötärölle. Eli ehkä mun pitää laittaa tämä urakka etusijalle ja laittaa ensimmäisenä kalenteriin liikunnat ja vasta sitten käyttää jäljelläoleva aika hauskanpitoon. Ei periaatteessa kuulosta niin hienolta näin mahtavan kesän keskellä, mutta enemmän haluan muuttaa kroppani terveellisemmäksi nyt  ja tää on mulle oikeasti tärkeää.

Tässäpä vähän ajatusvirtaa rustattuna. Huomaa kyllä, että tuo oma saamattomuus on alkanut ahdistamaan, joten enköhän saa jonkun järkevän rytmin itselleni kehiteltyä viimeistään nyt. Toivottavasti saan myös pian tulla kirjoittamaan edistymisestä..:)

kuvat

Pelissä mukana

Pakko nyt vähän pahoitella mun blogihiljaisuutta, mutta edelleen oon täällä ja menossa mukana, eikä luovuttaminen ei tuu kysymykseenkään. Mulle vaan tapahtui kesä, mutta no worries :)

Juhannusta olin stressannut jo hyvän tovin etukäteen, kun kavereiden kesken oli suunniteltuna reilusti syömistä ja juomista, mutta loppujen lopuksi selvisin vain puolen kilon turvotuksella, mikä taitaa osoittaa sen, ettei projekti kaadu yhteen (tai edes kolmeen) vähän huonompaan päivään. Juhannuksen jälkeinen väsymys veti mut vaan niin tiukasti sängyn pohjalle, että viikon pidin täysin taukoa elämästä yleensäkin, mitä nyt töissä onnistuin käymään.

Viime viikolla pääsin jo vähän paremmin arkeen kiinni, mutta en voi väittää panostaneeni tähän projektiin mitenkään liikaa ja se on tehnyt vähän huonon omantunnon. Toisaalta pääasiahan on se ettei luovuta, mutta muistaa kuitenkin myös nautiskella välillä, joten oon oikeastaan viikon liikkunut vaan ylläpitääkseni painoa ilman sen kummempia muita tavoitteita. Tällä viikolla onkin sitten aika lopettaa tuo "lomailu" ja asettaa taas tavoitteet selkeästi näkökenttään: ylimääräiset pois ja kroppa timmiksi. Pieni löysäily teki oikeastaan ihan hyvääkin, kun nyt on taas aito halu päästä takaisin kiinni siihen oikeaan arkeen, jonka itselleni loin tämän urakan aikana.

Alkuun mun tavoitteena oli saada muutosta aikaan juhannukseksi ja ihan hyvin siinä onnistuinkin, mutta missään vaiheessa en hirveästi osannut ajatella juhannuksen yli ja mun mielessä pyörikin hetkellisesti ajatus: "miten voin motivoida itseäni kesäkunto mielessä, jos kesä on jo puolessa enkä tuu vielä pariin kuukauteen olemaan minkäänlaisissa tavoitteissani?". Siispä mun piti hetki järjestellä ajatuksia ja tajuta niinkin yksinkertainen asia, kuin että eihän mulla missään vaiheessa ollutkaan tavoitteena pelkkä kesäkunto, vaan ihan täysi muutos elintapohin, jotta jossain vaiheessa saavutan sen tavoitekroppani, ja jo ensi kesään mennessä mulla on ihan automaattisesti se kesäkunto kohdillaan ilman mitään erillistä kesäkuntotavoitetta. Jotenkin kai bikinikelien ilmestyminen vähän lannisti, kun en ollutkaan vielä sen erityisemmässä bikinikunnossa.

Mun projekti kuitenkin jatkuu taas siitä mihin jäinkin ja tuun tännekin jälleen ihan säännöllisesti kertomaan niin edistymisestä kuin takapakeistakin, ja lopulta niiden tavoitteiden saavuttamisesta :)

Food is Good

Enpä ole hetkeen ruokapäiväkirjaa tänne laitellut, joten pistänpä tulemaan, kun kerran kokkailujanikin sain kuvattua. Edelleen mun rytmistä puuttuu iltapala, mutta mun maha kipuilee niin pahasti vielä aamullakin jos syön liian myöhään, joten tähtään päivällisen ajankohdan sopimaan myön aikaisen iltapalan rooliin. Hassua ehkä, mutta tämä toimii mulla kaikkein parhaiten :) Jotkut ei voi nukkua tyhjällä mahalla, minä taaskaan en täydellä, vaan mitä tyhjempi sen parempi. Kun katsotaan tuota ruokalistaa, mulla olisi varaa syödä vielä vähän enemmän, joten siinä on vielä vähän tsempattavaa.

aamupala

  -kaurapuuro

  -raejuusto

  -mehukeitto

lounas

  -lohi

  -salaatti (kurkku, paprika, rucola, omena, juusto)

välipala

  -ProFeel-rahka

päivällinen

  -salaatti
  -grillitassuja
  

  
Lohen päälle tykkään kasata ennen uuniin laittoa erinäisen läjän joko kokkailuun tarkoitettuja tuorejuustoja tai, kuten tässä, tsatsikia. Mausteet laitan yleensä suoraan lohen pinnalle ja muut törsteet vasta sen jälkeen, mutta melko lahjakkaasti unohdin koko vaiheen, joten laitoin sitten noin päin ja ihan hyvin toimi sekin :) Mausteina siis pippurisuolarouhetta ja chilirouhetta.

Halusin kasata vähän ruokaisamman salaatin, joten juustokuutioita tuli vähän runsaammin mukaan tällä kertaa. Lisänä leikkasin vielä sekaan omenaa, kurkkua ja paprikaa, sekä vähän isomman kasan rucolaa kuin kuva kertoo. Hyvin toimi lohen kanssa, kannattaa kokeilla!

Sellainen oli siis ruokien osalta mun keskiviikko ja hyvältä tuntui :)

Edistyshehkutusta

Oon oppinut nopeasti nauttimaan siitä tunteesta, minkä edistyminen tuo mukanaan. Etenkin nyt siis juoksun kohdalla, kun yhtäkkiä huomaakin jaksavansa kauemmas kuin ennen ja sen lisäksi vielä nopeammin. Oon yrittänyt aloittaa lenkkeilyharrastusta lukuisia kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta ikinä se ei ole lähtenyt näin hyvin käyntiin, että huomaan oman edistymiseni jokaisen juostun viikon jälkeen.

Mulle hauskimpia tunteita on ollut se, kun tavoitteena on juosta "ihan vähän vaan, sen verran kuin jaksan" ja ensimmäiset askeleet onkin tuntuneet pomppimiselta sen normaalin laahustamisen sijaan ja vauhtia on enemmän kuin olisin ikinä uskonut jaksavani. Edelleen toki naama tulipunaisena juoksuni teen ja se mun "kiitäminen" on todellisuudessa vain jossain normaalin hölkkävauhdin tasolla, mutta yhtä kaikki oon edistymällä päässyt edes tähän pisteeseen. Lähtökohta on ollut ihan täysi nolla ja oon ollut hyvin tietoinen siitä, että hengitin ennen raskaasti jo parin lamppupylvään jälkeen, joten se on ihan huikeaa edistystä, että vedän nyt innosta hymyillen jo viittä kilometriä ennätyksenäni, useampaan kertaan viikossa. Myös sykemittari kertoo edistymisestä, kun maksimisyke laskee viikoittain hitusen alemmas :)

Toinen palkitseva juttu on tietysti vaaka ja mittanauha. Vaikka normaalipainon sisällä laihdutankin, niin ensiksi haluan muutaman kilon pois, jossa oonkin päässyt lupaavasti jo alkuun. Musta on ihanaa huomata se edistyminen puntarilla, vaikka se onkin mittausvälineenä melko epäluotettavasta päästä. Mittanauha auttaa siis tässä vaiheessa, mutta oon aika lahjakkaasti unohtanut sen viimeaikoina... Sen sijaan mulla on kaksi vyötä, jotka on tällä viikolla menneet ongelmitta kiinni yhtä reikää tiukemmalle, joten väkisinkin tässä alkaa hymyilyttämään. Edelleen mussa on tiivistämisen varaa, mutta tunnen jo olevani hitusen hoikempi edelliseen verrattuna ja kaikki ylimääräinen turvotus on kadonnut siinä samalla. Näin näkyvät tulokset antaa mulle mukavan potkun pyristellä edelleen eteenpäin ja tavoitteet tuntuu kieltämättä olevan lähempänä, kun pari kiloa on jo takanapäin.

Nyt vaan on ihan erityisesti sellainen fiilis, että pystyn tähän. Siispä jatkan hehkuttelujani ihan itekseni, yayy :)

kuvat

Uusi ihana kaveri

Vaaka on siis vähintään tänään, mutta ihan muutenkin menneellä viikolla ollut vihdoin mun kaveri ja piristänyt joka aamu, vaikka oonkin parina päivänä vähän herkutellut tai syönyt muuten tuhdimmin. Mun herkuttelut ei onneksi ole kuitenkaan räjähtäneet siihen pisteeseen mitä ne joskus oli, eli suklaalevyllä aloiteltiin ja siitä oli vielä mahdollista jatkaa johonkin muuhun makeaan... Päinvastoin söin yhtenä päivänä jäätelön ja toisena patukan tummaa suklaata, mikä määrällisesti tuntuu juuri sopivalta ja makeudeltaan just passelilta, eikä mun ympärille ole ilmestynyt uutta vararengasta tämän takia. Repsahduksina en osaa noita muutenkaan pitää, koska mun periaatteena on sallia itselleni kaikki (jotta en himoitse niitä kiellettyjä enemmän kuin laki sallii) ja opetella kohtuus. Sokerikierteestä uskon päässeeni jo eroon, joten nyt tuollainen ajoittainen pieni herkuttelu tuntuu vaan mahtavalta :)

Viikko sitten sain jotakuinkin selätettyä kaikki kankeudet matkanvarrelta nilkkaongelmista yskään, joten pääsin taas takaisin kiinni liikuntarytmiini, joka ilmeisesti pisti nesteet taas kiertämään ja toivon mukaan teki muitakin ihmeitä mun kropalle, siltä kun ainakin on tuntunut :) Paino lopetti vihdoin viikkojen jälkeen jumittamasta 64,1 kilossa ja lähti humisemaan alaspäin, mikä on ajanut mua vaan kovemmalla motivaatiolla ja innolla eteenpäin. Siispä voin ilokseni ilmoittaa, että uusi ihana kaverini näytti punnituspäivän viralliseksi tulokseksi tassan 63 kiloa, jota kohti oon hivuttautunut koko viikon. Vaikka aamulla olinkin umpiunessa, piti mun pienet voitontuuletukset silti suorittaa :D

Uusi raksi ilmestyi sivupalkkiin ja tavoitteet on kokoajan lähempänä. Kokonaispudotus on nyt mulle huikeat -2,5 kiloa, mikä noin kuukauden työlle mun kokoisella ihmisellä tuntuu lopulta ihan loistavalta vauhdilta, vaikka kuinka stressasinkin jumitteluita. Toki tuo tuleva juhannus mökkitunnelmissa varmaan tekee vähän tuhoja, mutta oon jo päättänyt ettei pari päivää kaada mua mihinkään, vaan sen jälkeen jatketaan jälleen samanlaisella tarmolla :) 

kuvat

Liikunnan iloa

Tällä viikolla energiat ja into liikkumiseen on tulleet kohisten takaisin. Kaikkein mahtavin oli eilinen aamulenkki, jolloin juoksin kovempaa kuin koskaan tähän mennessä ja meno muistuttikin enemmän juoksemista kuin henkihievereissä laahustamista. Siksipä ajallisestikin lenkki jäi vain puoleen tuntiin, vaikka matka oli vain hitusen normaalia lyhyempi. Viikon liikuntapäiväkirja näyttää siis tältä:

ma: lepo

ti: rullaluistelu 30 min

ke: lenkkeily 45 min

to: lenkkeily 50 min

pe: lepo

la: lenkkeily 30 min

su: lenkki tai lepo...

+ jokaisen lenkin jälkeen n. 20 minuuttia venyttelyä

Ihan hyvin sain siis taas liikunnoista kiinni, kun kaikki raajat tuntuu taas normaaleilta. Keskiviikon lenkin kohdilla juokseminen tuntui vielä vähän vieraalta jaloissa, mutta lauantaihin mennessä olin taas yhtä hyvässä tilanteessa kuin ennen nilkkojen kipeytymistä. Tänään suunnittelin pitäväni vielä lepopäivän, kun ensi viikolle tulee treenit ma, ti ja ke, joten välttäisin nyt viiden päivän treeniputken, mutta toisaalta mua houkuttaisi lähteä vielä juoksemaan... Katsotaan miten illan tullen käy :)

Eilinen iltapala näytti tältä ja maistui vaniljajogurtin kanssa ihan taivaallisen hyvältä! Vähän oon ruokailurytmistäni lipsunut ja pari jäätelöäkin ehtinyt maistamaan, mutta paino on edelleen mukavasti laskusuunnassa. Siksipä mua meinaa vähän jopa jännittää tiistainen punnitus, jos nyt vihdoin olisin saanut luvut pyörähtämään alemmas...

Tällaista siis kuuluu tänne tällä kertaa :)

EDIT: Päätin kuitenkin lähteä vielä sunnuntain ratoksi lenkille, kun aurinko pilkahti esiin ja onneksi lähdin! Rikoin kaikki ennätykseni matkan ja vauhdin suhteen mennen tullen ja fiilis on ihan mieletön! Voitontanssia pukkaa jälleen :D Siispä liikuntapäiväkirja täyttyy sunnuntain kohdalta näin:

su: lenkki 30 min + venyttely 30 min

Voitontanssi

Eilinen oli ehkä onnistuneimpia päiviä vähään aikaan. Kävin kokeilemassa kestääkö nilkat jo juoksua, kun kävellessä ei ole enää ollut ongelmaa, ja nehän kesti! Vähän huteralta tuntui alkuun, mutta olin niin fiiliksissä siitä tunteesta joka mut valtasi, kun pääsin vihdoin taas juoksemaan. Pelkäsin jo, että liian pitkä juoksutauko söisi mukanaan sen vastalöydetyn koukutuksen lajiin, mutta onneksi niin ei ehtinyt käymään. Täällä tanssitaan nyt voitontanssia lähestulkoon, niin hyvä fiilis jäi päälle :)

weheartit

Toinen seikka, joka vaikuttaa tähän innokkuuteen on tämänaamuinen puntarilla vierailu. Oon nyt virallisina punnituspäivinä jumitellut jo hetken siinä 64,1 kilossa ja eilen se oli vielä tuostakin korkeammalla, mikä ilmeisesti ajoi mua vähän kovempaa eteenpäin lenkillä. Juoksupäivien jälkeen vaaka on ollut aina mun puolella ja niinpä se näytti nytkin sekoittavan mun kroppaani vihdoin hereille parin viikon tauon jälkeen ja antavan turvotukselle kyytiä. Tuskin se huomenna näin vähää näyttää, mutta tänään aion ihan täysillä fiilistellä lukemaa 63,3! Mahtava fiilis, jos nyt oikeasti pääsen tässä eteenpäin. Mittanauhaa en käyttänyt, mutta vanha vyö sen sijaan sujahti kiinni yhtä reikää tiukemmalle ;)

Nyt katoan tuulettelemaan vielä vähän lisää, ettei teillä mene hermot! :D

Punnitusta jälleen

Pidän edelleen tän tiistain mun virallisena punnituspäivänä, kun oon tän ihan hyväksi todennut. Viime viikon kankeudesta kirjoittelinkin jo ja vähän peläten astuin vaa'alle, kun en hetkeen ole urheilemaan pystynyt joitain satunnaisia lihasharjoituksia lukuunottamatta. Mielikuvissa olin jo lihonut takaisin aloituspainoon tai vielä korkeammalle, joten oli ihan positiivinen yllätys nähdä jälleen kerran luku 64,1  kiloa, vaikka se nyt onkin sama kuin tasan viikko ja kaksi viikkoa sitten. Junnaamistahan tämä on, mutta olosuhteet huomioonottaen musta on vaan kiva huomata, etten olekaan pullahtanut takaisin sairaspäivien liikkumattomuuden tai parin vähän sokeripitoisemman illan jälkeen. Ja mikä parasta, tää antoi mulle nyt sen ison potkun yrittää jälleen vähän kovemmin kuin ennen, että varmasti saavutan ainakin tuon 63:n rajapyykin juhannukseen mennessä. Voihan tuo lopulta osoittautua melko tiukaksi puristukseksi, mutta sittenpähän osoittautuu ja yritetään vaan kovemmin :)

Siinäpä siis tiivistetysti tämän päivän fiilikset. Kaatosade vesitti eilisen rullaluistelusuunnitelmat, mutta tänään yritän uudestaan tai kokeilen jopa juoksemista, jos nilkat vaan antaa luvan :)

Käynnistelyä

Viime viikko oli aika kankea vähän joka suunnalta katsottuna, mutta nyt näyttää jo kymmenen kertaa paremmalta onneksi. Nilkka oireili koko viikon sen verran, että vähänkään reippaampi kävely vihloi ihan kunnolla, vaikka muuten se ei vaikuttanut huonolta juuri ollenkaan. Siispä kävin yhden kävelylenkin testaamassa, joka loppui puolen kilometrin päässä u-käännökseen ja nilkutin koko seuraavan päivän. Nyt se tuntuu jo suht normaalilta ja ajattelin tänään kokeilla lyhyttä reissua rullaluistimilla, jos se edes lähtisi onnistumaan. Haluaisin niin kovasti jo juosta, mutta eipä tuo auta kuin ottaa vähän iisimmin vielä...

Loppuviikko meni muutenkin sairaspäiviä vietellen. Mulle iski joku ärrrrsyttävä yskä, joka laittoi mut hidastamaan vauhdin aikalailla nolliin, joten nyt tuntuu että melko alusta pitää taas kunnon kanssa lähteä. Mutta hiljaahan se hyvä tulee. Siispä liikuntapäiväkirjaa en nyt laita, kun mitään sen hurjempaa en saanut tehtyäkään, mutta eiköhän se tämän viikon jälkeen taas ilmesty. Fiilis on ihan hyvä nyt, kunhan pääsisi vaan ihan käytännössä tekemäänkin jotain. Otan joka tapauksessa pienen tehokuurin juhannusta kohti, jolloin oon luvannut itselleni olla vähän edustavammassa kunnossa kuin projektin alussa. Mitään tiettyä mittaria mulla ei ole, mutta jos nyt edes pääsisi ruksaamaan tuon 63:n pois, siihen on ihan hyvä tähdätä :)

Kannustuksena tuohon juhannustavoitteeseen, voisin luvata laittaa itsestäni tänne kuvia..;)

Voihan pullero...

Nyt on vähän sellainen fiilis, että oon "vihdoin" siinä kuuluisassa käännekohdassa, jossa joko luovutetaan tai jatketaan kahta kauheammin eteenpäin. Huolehtia ei kuitenkaan tarvi, mihinkään en oo luovuttamassa kun viimein oon päässyt näin hyvin alkuun ja tavoitteisiin on yksinkertaisesti päästävä. Ehkä tuo harmaa sää ja univaje tekee vaan vähän kepposia mulle ja siksi tänään on aika turha olo.

Punnituspäiväkin tänään oli ja viikonlopun jäljiltä muhun tosiaan tarttui vähän ylimääräistä, mitä en kylläkään ihmettele, ja mun pitää vaan odotella painon tasoittumista takaisin uomiinsa. Vaaka näytti mulle nyt tutun lukeman, 64,1  kiloa, jonka verran painoin tasan kaksi viikkoa sitten. Silloin se tuntui musta ihan mahtavalta ja nyt täydeltä taantumiselta ja vähän masentavaltakin, vaikka järjellä ajateltuna sehän on vain 400 grammaa viime viikosta ylöspäin ja tulee varmasti tippumaan jo parin päivän sisään pois. Ei tän helppoa kuulunutkaan olla, joten mun pitää vaan nyt potkia itseäni ja lakata marisemasta :D

weheartit.com

Huomisesta eteenpäin on onneksi luvattu aurinkoa ja ajattelin vihdoin käydä vähän lenkkipolkua moikkaamassa, nilkka kun tuntuu sen verran hyvältä jo. Voi olla, että uskaltaudun vain kävelemään vasta, mutta kunhan nyt ylipäätään pääsen purkamaan tätä turhautumista jonnekin. Eli en luovuta vaikka tänään onkin päähänpotkintapäivä, vaan tähtään tulevia tuloksia kohti vaikka sillä kuuluisalla apinanraivolla sitten :D

Parempaa päivää toivottelen silti muille!

Selvitty on!

Viikonlopusta on sitten selvitty ja tuhoja on toivottavasti tullut vain turvotuksen muodossa. Puolisen kiloa vaaka näyttää nyt ylimääräistä, eli jospa se tästä tasoittuisi taas. Viikon liikuntoja en eilen ehtinyt tulla kirjaamaan ylös, mutta samahan se on tehdä nytkin. Menoa vaan vähän hidasti vasemman nilkan kipeytyminen, josta on nyt ilmeisesti nivelsiteet venähtäneet, kun vähän turhan äkisti taisin innostuessani lisätä lenkkeihin vauhtia eikä lenkkaritkaan ehkä olleet siitä parhaimmasta päästä. Nyt sitten vähän rauhallisemmin tulee vielä hetki otettua ja koitan saada nilkan takaisin normaaliksi. Viime viikon liikunnat näyttää joka tapauksessa tältä:

ma: lenkkeily 45min

ti: lihaskunto 20min

ke: lenkkeily 45min

to: lihaskunto 15min

pe-su: lepo

+venyttelyä 15-30 min jokaisen treenin jälkeen

Kova hinku olisi takaisin juoksemaan, mutta taitaa jäädä nyt lihastreenin ja kevyen kävelyn puolelle seuraavat liikunnat. Ainakin mitä Googlesta selvisi näitä vaivoja tutkiessa (aina hyvä idea...), niin yleisimmät ohjeet pieniin nivelsiteiden venähdyksiin oli jatkaa kevyttä liikkumista samantien, ettei nilkka jää löysäksi.

Näillä siis jatketaan, toivottavasti tuoloksiakin sitten tulisi..:)

Farkkupaniikki

Mulla siintää silmissä jo 62 kilon raja, jolloin saan ensimmäisen motivaatiovaatteeni korkata käyttöön. Kyseessä on muutaman kerran käytetyt farkut, jotka ei viime syksyn jälkeen ole mahtuneet jalkaan. Tiedän niiden menevän jotenkuten kiinni asti tällä hetkellä, mutta haluan vetää ne seuraavan kerran päälle vasta, kun ne varmasti sujahtaa ylle ja istuu hyvin.

Toisaalta mua pelottaa kuinka kauan tuohon kuuskakkoseen voi mennä aikaa. Tämänhetkiseen painoon kun oon päässyt liikkumalla kunnolla ja syömällä tasaisesti, mutta pelkään jostain syystä pullahtavani ihan hervottomasti jos yksikin päivä menee tämän rytmin ohi. Yksi päivä ei tietenkään riitä lihottamaan ketään, mutta musta tuntuu aina, että vähänkin tuhdimmat ruokailut näkyy vaa'alla monta päivää ja paikoillaan junnaaminen turhauttaa aina. Tavoitteena mulla on isossa mittakaavassa saada aikaan pysyvä elämänmuutos, mutta vielä tässä vaiheessa se laihtuminen on mulle melko tärkeässä asemassa ja oon aika varovainen syömisteni kanssa.

Tämän stressin on saanut aikaan tuleva viikonloppu, jolloin mulla ei ole yksiäkään valmistujaisia tiedossa, mutta hyvän kaverin tupaantulijaiset sen sijaan. Mikään pakko ei tietysti ole syödä ja juoda mutta haluan, että joskus sekin on sopivissa määrin mahdollista ja tän viikonlopun oon itselleni luvannut jo projektin alussa. Tarkoituksena mulla on ottaa ihan vaan pari enkä yöllisiä mättöjä harrasta muutenkaan, niin ei tässä mitään ongelmaa ole, mutta tuo vaa'an tuijottelu on saanut mulle ärsyttävän pikku stressin päälle... Eikai mun kuitenkaan auta kuin unohtaa stressi, rentoutua hetki ja toivoa, että jospa keho jopa tykkää pienestä säikyttelystä. Toiveajattelulla pääsee pitkälle :D

Loppuun voisin vielä mainita, kun mun fiilikset on hyppineet niin katossa jo pari viikkoa, että mahtuu tähän arkeen niitä tylsempiäkin hetkiä. Kuten eilen käydessäni ostamassa uudet housut (oon hetken mahtunut vaan yksiin housuihini, "läskifarkkuihin", jotka on nyt liian isot jee!), mutta ei se sovituskopin peili kovin armollinen mulle vielä ollut ja koko päivän oli ihan vastenmielinen pullerofiilis. Nooo, jospa se tästä...:)

kuvat

Punnituspäivä part. 2

Aamulla oli jälleen viikkopuntaroinnin vuoro, jota jostain syystä jännitin taas koko maanantain. Eilinen meni kyllä odotettua paremmin ruokien ja liikunnan osalta, mutta kun lauantaina armas vaaka näytti jo hetken 63,5:ttä, huiteli mun odotukset jossain ihan uusissa sfääreissä. Aamun virallinen tulos oli kuitenkin...63,7 kiloa. Tiedän, että on ihan pöllöä tuijotella niitä muutamaa sataa grammaa, jotka ei kerro siitä oikeasta laihtumisesta mitään, mutta ärsyttää kun ehdin jo toivoa jotain ihan muuta :D Noh, ensi viikkoa kohti vaan täysillä!

Kokonaispudotus on siis kahden täyden viikon jälkeen -1,8 kiloa, mikä on kyllä pudotusvauhdin suhteen ihan sopiva määrä. Paino kun kuitenkin on nyt normaalipainon keskellä, jossa sitä pudotettavaa ei voi jokaiselle viikolle riittää mahdottomiin, varsinkin kun nesteet on jo saatu liikkeelle. Menneen viikon pudotus on -400 grammaa, joka tosissaan ajateltuna on ihan hyvin, etenkin kun tunnen treenit lihaksissakin. Kokonaisuuteen oon tyytyväinen ja musta on ihanaa painaa edes näin "vähän" ja huomata jo ero vaatteissa. Oon ennenkin saanut todeta, että viisikin kiloa näkyy mussa todella helposti ulospäin ja nyt tää lähemmäs kaksi kiloa näkyy mulle itelleni ainakin jo. Mittanauhan olemassaolon unohdin aamulla kokonaan, mutta otan mitat sitten huomenna.

Kuvia ajattelin itsestäni jo hiljalleen tänne napsia, mutta en ainakaan vielä ole valmis tulemaan tuttujen puolesta tunnistetuksi niissä, vaan mieluummin pidän tämän vähän yksityisempämä projektina ainakin näin alkuun, ettei ympäriltä tulevat paineet kasaudu niskaan. Blogi on just sopiva motivaattori näin ja eteenpäin mennään omilla ehdoilla ilman kavereiden kyttäystä. Siinä vaiheessa kun kerron muille saavutuksistani, haluan että mulla myös on jotain konkreettista saavutettuna :)

Sivun tavoitepainotaulukkoon laitan raksin 63:n kohdalle vasta sitten, kun painan alle 63,5 kiloa, jolloin vasta miellän itseni siihen painoon. Toivotaan nyt, että se toteutuisi jo tällä viikolla...

kuvat

Ylös, ulos ja lenkille

Musta tuntuu etten voi tarpeeksi hehkuttaa tuota säätä, kun aurinko vaikuttaa tykittävän mut niin täyteen virtaa, ettei perässä meinaa pysyä. Oon luvannut itselleni jo kauan sitten, että viikonloppuisin on lupa nukkua jos aamulla nukuttaa, mutta tänäkin viikonloppuna oon jo kerran avannut silmäni yhdeltätoista (joka on mun normiviikonloppuihin nähden aikainen aamu) ja lähtenyt samantien aurinkoon juoksemaan. Jälleen kerran tuosta tuli niin mahtava fiilis, että eiköhän nuo viikonloppujen aamulenkit jää ihan pysyväksi osaksi mun arkea, etenkin kun kaupanpäälle saa rusketusrajat :)

Tänäänkin olisin ihan mielelläni lenkkeillyt kunnolla, mutta jalat on aika koomassa nyt ja ensi viikon aikataulut aiheuttaa sen, että treenipäiviksi tulee ainakin maanantai ja tiistai, ehkä siihen päälle jopa keskiviikko, eli nyt on paras hetki levätä jos haluan, että ensi viikon treeneistäkin saa kaiken irti.

Menneen viikon liikunnat näyttää kuitenkin tältä:

ma: kävely 1,5h, lihaskunto 15min

ti: kävely 50min

ke: lepo

to: juoksu 45min

pe: lihaskunto 30min

la: kävely/juoksu 40min

su: lepo

+venyttelyt joka treenikerran jälkeen 15-30 min

Tähän viikkoon oon ollut ihan mielettömän tyytyväinen ja ylipäätään siihen, että viime viikosta on tulokset parantuneet edes vähän. Herkkuhimo on puolestaan jonkin verran ilmoitellut itsestään, mutta sen oon parantanut palalla tai kahdella suklaata ja oon ihan yllättynyt kuinka helpolla siitäkin nyt tuntuu pääsevän. Toisaalta pelkään yhden palan johtavan koko levyyn kuten aina ennenkin, mutta tuntuu, että tavoitteet on mulla sen verran vahvoina mielessä, etten aio pilata kaikkea nyt. Ja hyvin oon selvinnyt ilman sitä levyäkin :)

Treeni kulkee!

Välipäivän jälkeen treeni kulki kuin unelma! Lähdin lopulta ulos juoksemaan ja omat ennätyksethän siinä paukkui niin ajallisesti kuin vauhdinkin suhteen ja kotona oli jälkikäteen niin hyvä mieli. Tuntui, että olisin voinut ehkä jatkaakin, mutta en uskaltanut ottaa riskiä energian lopahtamisesta ja sitä seuraavasta rättiväsyneestä olotilasta, kun päivän tavoitteet ylitin jo lenkin puolessa välissä kuitenkin. Nautin siis energisestä olostani puuhaillen kaikkea muuta kotona ja venyttelin vielä lenkin päälle kunnolla. Musta on ihanaa huomata venyvänsä aina vaan pidemmälle ja nautin siitä venymisen tunteesta lihaksissa ihan hurjasti. Tänään sitten koko treeni tuntuu juuri sopivasti ja ajattelinkin pitää jumppapalloilupäivän, että oon viikonloppuna taas vireessä aamulenkkejä varten.

weheartit.com

Ihanaa vaihtelua tällainen, kun pari viime lenkkiä on juoksun osalta sujuneet niin nihkeästi ja oon joutunut tyytymään kävelyyn, vaikka ei sekään huono vaihtoehto ole. Saan vaan jostain syystä enemmän kicksejä onnistuneen juoksulenkin jälkeen kuin kävelyn seurauksena, vaikka rasvanpolton takia koitan myös kävellä tasaisesti. Tuo lenkki pisti kehon kuitenkin vähän paremmin hurisemaan ja uskon, että se vaikutti tämän aamun painoon, joka on viimeiset kolme päivää jumittanut samassa, ennenkuin nyt liikahti taas alaspäin. Eihän niitä numeroita kannattaisi näin tarkasti tuijotella, mutta nyt alussa niitä on ihan kiva seurailla, kun tavoite on vielä toistaiseksi juuri pienennellä niitä lukuja. Tiistaina otan taas seuraavan välituloksen virallisesti ylös, sittenpä sen paremmin näkee mitä viikossa on ehtinyt tapahtua :)

Välipäivän völläilyt

Eilen oli viikon ensimmäinen lepopäivä ja kyllähän tuo ihan hyvältä idealta tuntui, että jalat sai vähän palautua viimepäivien lenkeistä. Musta on mukavaa tuntea kehossa, että jotain on tullut tehtyäkin, vaikka melko perusjutuista oonkin nyt aloittanut. Mutta yksikin askel eteenpäin on aina hyvä alku :) Koko alkuviikon ajan virtaa löytyi sen verran paljon enemmän, että tein vähän kovempia lenkkejä, mutta nyt huomaan kuinka paljon energiaa siihenkin sain palamaan, kun tuo lepopäivä tuntui niin tervetulleelta. Oli nimittäin lopulta aika väsynyt ja nuutunut olo eilen ja tuntuu, että ihan reippaat yöunet teki todellakin terää. Vähän turhan vähän tuli maanantaista keskiviikkoon nukuttua, eli työnnän osan väsymyksen syistä sinne, mutta huomasinpa taas unen merkityksen. Siksi siis rentouduin eilen ihan puhtaalla omallatunnolla ja keräsin voimia tälle päivälle.

Selailin joitain blogeja läpi ja hain inspiraatiota kokkailuihin, vaikka ei mulla ole mitään noita omiakaan pöperöitä vastaan. Musta on kuitenkin kiva saada uusia vinkkejä, kun itse ei aina tule ajatelleeksi, että jotain muutakin voisi tehdä. Siispä kun seuraavan kerran eksyn kauppaan asti, ajattelin ostaa herkkusieniä paistettavaksi sekä munakoison ja kesäkurpitsan uunikokeiluja varten. Onkohan mulla nälkä, kun ruoka vaan pyörii mielessä? Voi olla, mutta on tääkin parempi kuin se piinaava herkkuhimo :)

Nyt kun energiaa on saanut ihan hyvin talteen, oottelen jo malttamattomana iltaa, että pääsee taas liikkumaan! Ajattelin ihan juosta ja kokeilla vähän eri reittejä kuin aiemmin, ja jos vähänkään yli puoli tuntia jaksaisin yhteen menoon, niin se olis mulle jo edistystä ja olisin enemmän kuin tyytyväinen. Toisaalta mua on puraissut kärpänen myös vähän erilaisempaan lajiin, josta kirjoittelen lisää ihan erikseen... Enkö vois vaan tehdä molempia? :D Noh, katsotaan kuinka käy. Ilta tule jo!

Ruokajuttuja

Ajattelin taas listata vähän ruokapäiväkirjaa ylös, jos joku muu mun lisäksi tästä jotain iloa saisi. Tässä on siis mun tiistain ruuat ja suunnilleen samoilla linjoilla tulee tämäkin päivä menemään (ja oikeastaan lähes mikä päivä vaan, tästä mallista kun tykkään eniten).

Aamupala

  -kaurapuuro

  -raejuusto

  -mehukeitto

Lounas

  -salaatti (salaatti, kurkku, paprika, tomaatti)

  -BBQ-kanaa

Välipala

  -PROfeel-proteiinijogurtti

Päivällinen

  -salaatti & kanaa

  -hedelmäsalaattia

Väkersin välipaloja ajatellen hedelmäsalaatin eilen, että saa vähän vaihtelua jogurttiin. Ostin myös mangoviipaleita säilykkeenä, josta voisin tänään tehdä maitorahkan kanssa smoothien treenin jälkeiseksi evääksi. Ei kuulosta mun korviin yhtään pöllömmältä :)
   

Nyt kun oon jo toista viikkoa ilman sokeriherkkuja pärjännyt ja päässyt ilmeisesti siitä kierteestä irti, oon huomannut, että mun makuaisti on herkistynyt ihan reippaasti. Mulla ei tee yhtään edes mieli makeaa suklaata, mutta ihan perusmautkin on alkaneet tuntua kunnolla nyt. Maanantaina huomasin tän ihan erityisesti, kun mun lounassalaattiin laittamani salaatinkastike, jota oon aina käyttänyt, maistui jopa niin voimakkaasti, että oon joutunut jättämään sen nyt hetkeksi ihan suosiolla taka-alalle. Mun kurkkutikkuja varten tekemä dippi pitää syödä pois, joten laitoin sitä ruokalusikallisen tiistain eväisiin mukaan, mutta vähän luulen siirtyväni oliiviöljytilkkaan seuraavaksi. Tuntuu jotenkin hassulta, mutta eipä tuosta haittaakaan luulisi olevan, kun ruuat ylipäätään maistuu ihan uudella tavalla. Voimakkaampia makuja täytyy vaan vähän varovaisemmin käytellä nyt ja testailla niitä yksi kerrallaan.

Kun ulkona on noin mahtava sää, tekis mieli mennä kohta ihan grillaamaankin jotain. Yksi kesän mahtavista puolista on mun mielestä lihahyllyjen monipuolistuminen sekä tietysti tuoreet suomalaiset kasvikset ja mahdollisuus syödä niitä pihalla. Toivottavasti tuota aurinkoa nyt riittää muillekin, tämän enempää en kyllä itse aio sisällä enää istua :)

Saako tuulettaa?!

Tänään oli ensimmäinen "virallinen" punnituspäivä projektin aloittamisen jälkeen. Kerran viikossa aion siis ottaa tulokset ylös, vaikka vähän tiehämmin tuleekin vaa'alla käytyä, kun uteliaisuus voittaa. Alkupainon otin siis viikko sitten, jota oon nyt yrittänyt saada hivutettua alemmas päivä kerrallaan ja vähän jännittänytkin tätä päivää. Liikkunut oon menneellä viikolla enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä (mikä ei siis vaatinut kovin paljoa...) ja syönyt oikeasti hyvin, vaikka kalorit on välillä jääneet ehkä hitusen liian matalalle. Alkuun tämä kai on ihan sallittua kuitenkin ja hiljalleen nostelen ruokamäärät sopimaan liikuntojeni kanssa yhteen, ettei virta vaan lopu kesken tai tule muita ongelmia.

Tiedän, että alkuun paino voi pudota helpostikin vaikkei pudotettavaa mulla nyt ihan mahdottomasti olekaan, kun nesteet kuitenkin lähtee liikkeelle. Toivon kuitenkin, että olisin edes vähän saanut muutakin itsestäni pois, mutta eiköhän sen huomaa sitten viikkojen kuluessa tavoitetta kohti. Joka tapauksessa tämänaamuinen lukema hymyilytti enemmän kuin arvasinkaan.

weheartit.com

Ja viimein, jos lopettaisin tämän kiertelyn ja kertoisin vaan tuloksen? Vaaka näytti iloisesti 64,1 kiloa, mikä tarkoittaa 1,4 kiloa vähemmän kuin viikko sitten! Saanhan ihan vähän tuulettaa, saanhan? Koitan nyt pitää mielessä ne nesteet, kun noin paljoa ei rasvana niin vaan polteta, mutta jos tuosta nyt grammakin olisi sitä oikeaa laihtumista, niin oon iloinen. Pikamittauksella vyötärö sanoo -2 cm, joka sopii mulle myös oikein hyvin. Tuli niin hyvä mieli tästä aamusta, että näytin varmaan aika fiksulta kun tuijottelin peilikuvaani naama virneessä.

Täältä tullaan, yksi raksi lisätty tavoitetaulukkoon :)

Fiilistelyä

En tiiä kuulostanko jo överipirteältä, mutta mulla on oikeesti niin hyvä olo nyt. Tai ylipäätään koko ajan, vaikka olin valmistautunut ihan jäätävään tappeluun itseni kanssa koko ensimmäisen viikon ajaksi. Toisaalta mulla on alusta lähtien ollut ihan erilainen olo kuin yleensä, oon ihan uudella tavalla motivoitunut koko hommaan ja mä haluan tätä. Tän paremmin en osaa selittää mitä teen eri tavalla kuin ennen. Toki niitä vaikeita päiviä on varmasti edessä vielä, mutta turha stressata niistä etukäteen.

Sunnuntaiaamuna yllätin itsenikin, kun kömmin yhdentoista pintaan ylös sängystä, vilkaisin ulos aurinkoiseen säähän ja lähdin lenkille! Mun edellisestä aamulenkistä (sunnuntaisin 11 on mulle ihan täysin aamua vielä) on ainakin 5 vuotta aikaa, koska usein sen toteutus on melko työn takana eri syistä. Kuten saamattomuuden takia. Mutta ihan myös siksi, etten arkisin ehdi lenkille ja sen lisäksi vielä kuivaamaan mun hiuksia, ellen ala heräämään neljältä, mikä ei myöskään ole mahdollista. Nyt en kuitenkaan jäänyt miettimään turhia, vaan nakkasin vauhdilla lenkkikamppeet niskaan ja pyrähdin pihalle. Onneksi tein niin, koska sää oli ihan mahtava ja koko loppupäiväksi riittänyt hyvä olo tuntui ihanalta vielä illallakin. Eikä haittaa, että sää muuttui sateiseksi heti lenkin jälkeen, olin oman osuuteni jo tehnyt :)

Nyt oon nautiskellut kurkkutikuilla ja dippikastikkeella pikkunälän yllättäessä, enkä edes kehtaa napata kaupasta mukaan mitään hyvää, vaikka kesän uudet jäätelömaut vähän houkuttaakin. En vaan pysty koskemaan niihin nyt, kun muistan liian hyvin mihin se yleensä johtaa. Äsken keksin kuitenkin toisen herkun, mitä voisi ihan hyvin kokeilla: uuniomenaviipaleet kanelilla maustettuna. Aijai, ihanaa miten hyvä olo ruuasta voi tulla, etenkin nyt kun tää projekti on päällä ja tuloksia tulee silti. Kyllä nyt kelpaa :)

kuvat



Ensimmäisen viikon ajatuksia

Viime maanantaina aloitin siis tosissani panostamaan muhun itseeni ja päätin, että tällä kertaa en lopeta kesken leikin vaikka kuinka potkisi vastaan. Toisaalta voisin sanoa, että vasta viikko on kulunut, eikä se paljoa vielä kerro tulevasta, mutta toisaalta taas takana on jo viikko ja oon yhä tässä. Viikko mennyt, eikä väsymyksen merkkejä näy missään ja oon edelleen yhtä innoissani koko projektista, vaikka yleensä se innostus on kaatunut noin kolmannen päivän kohdalla ja oon vaan marssinut kauppaan suklaahyllyille. Viisi päivää taitaa olla edellinen ennätys...
  

  
Yhä suunnittelen innoissani päivän syömisiä ja koitan pitää ateriat sellaisina, ettei makeanhimo voita missään vaiheessa. Kovan paikan tullen mulla on "lupa" herkutella ihan ministi (koska sitä haluan aina eniten, mikä on täysin kielletty), mutta tavoitteet on pysyneet sen verran hyvin mielessä, että oon tän viikon aikana vetänyt hurjat kaksi palaa suklaata. Auttaa heti, että se on sallittua, niin ei tuu morkkista ja halua vetää kaikkea muutakin roskaa, koska "päivä meni jo pilalle". Kun siitä ei ota stressiä, on paljon helpompaa miettiä mitä oikeasti haluaa saavuttaa ja tajuaa myös helpommin sen, ettei kaksi suklaapalaa viikossa kaada mitään.

Perjantaina meinasi mennä sormi suuhun kaupassa, kun oon niin tottunut siihen, että viikonloppuiltaisin on kiva katella leffaa ja napostella samalla jotain pientä. Nyt sitten haahuilin varmaan aika avuttoman näköisenä kaupan hyllyjen välissä, enkä muka keksinyt ainuttakaan järkevää vaihtoehtoa napostelulle. Asiaan tietysti vaikutti tää mun kuningasidea mennä kauppaan nälkäisenä, mutta olin satavarma illalla iskevästä naposteluhimostani, joten ostin herkuiksi nämä:

  
Jogurtti on ollut mulla ihan hyvä vaihtoehto herkuttelulle ja nyt ajattelin, että tää on montaa muuta vaihtoehtoa parempi. Ja kuinkas sitten kävikään... Menin kotiin, söin salaatin ja kasvispihvin, ja nälkä katosi koko illaksi. Muistin vasta puolenyön aikaan koko syömisen :D Siinä kylläisellä mahalla ajatellessa mieleen tuli myös liuta muita järkeviä herkkuja, kuten eri kasvikset plus dippi- tai salsakastike, hedelmät ja maitorahka. Mitä siis tästä opin? Ei nälkäisenä kauppaan ja siinäkin tapauksessa valmiin listan kanssa ;)

  

Oma salaatti, odottelee piffiään.

Tää blogi on osoittautunu hyväksi tsemppaajaksi, koska en vaan yksinkertaisesti kehtaisi tulla nyt sanomaan, että vituiksi meni, jos edes joku tätä seurailee. On tänne kommenttien perusteella jokunen eksynytkin ja ihan teidänkin takia haluan mieluummin kertoa urheilleeni kuin luovuttaneeni. Ehkä tää on nyt hyvä paikka sitten kirjata ylös viikon liikunnat:
  

ma: jumppapallo 30min

ti: juoksu 30min

ke: kävely 45min

to: lepo

pe: jumppapallo 30min

la: lepo

su: kävely 60min

  

Ihan hyvä aloitus, kun ottaa huomioon ettei mun kunto vielä ihan oo herännyt. Tuo tiistainen lenkki oli ensimmäinen juosten tehty tälle vuodelle ja olin tosi positiivisesti yllättynyt, että jaksoin noinkin kauan! Jokaisen urheilukerran perään muuten kuuluisi venyttelyä 15-30 minuuttia, mutta en nyt niitä erikseen kirjannut tähän. Aloitukseksi nuo määrät tuntuu musta ihan hyvältä ja kovennan otetta tulevalla viikolla jo ihan kunnon mukaan.

  

Lyhyesti: ihan mieletön fiilis vieläkin. Tiistain punnituspäivää odotellessa :)

  

Haastevastauksia!

Ella meni antamaan mulle ensimmäisen blogihaasteen ja kivoja kysymyksiä tuossa on pitkä rivi. Ideana on siis vastata haastajan 11 kysymykseen, jonka jälkeen keksitään omat kysymykset ja haastetaan 11 seuraavaa. Mun täytyy nyt jarruttaa sen verran, etten taida tietää 11 bloggaajaa, jotka tätä ei olis tehneet jo, mutta vastaan nyt ainakin näihin ihan mielellään :)

1. Suurin intohimosi?

Tähän on vaikee sanoa mitään yhtä suurta juttua. Jos päätän haluta jotain, niin siitä kyseisestä asiasta tulee mulle se suurin intohimo, joka taitaa tällä hetkellä olla se unelmakropan saavuttaminen. Jos ajattelen elämää ylipäätään, niin maailman näkeminen ja kokeminen on sellainen haave, jonka haluan joskus toteuttaa, eli kai sitäkin voi intohimoksi sanoa?

2. Mikä on paras luonteenpiirteesi ja mitä tulisi vielä kehittää?

Paras on varmaan ihmisten kuuntelukyky ja joskus oon siitä harkinnut ihan ammattiakin. Kehittää pitäisi stressinsietoa.

3. Mitä et koskaan tulisi tekemään?
Benji-hyppyä. Haluan joskus hypätä laskuvarjolla ja kokeilen mielellään uusia juttuja, mutta ajatus benjistä on musta vaan ahdistava.

4. Mitä olet aina halunnut tehdä? Ja miksi sitä et ole vielä toteuttanut?

Oon aina halunnut muuttaa ulkomaille pariksikin vuodeksi, mutta epävarmuus siitä mitä haluan ulkomailla tehdä, on jarrutellut tähän asti. Kunhan keksin mikä musta tulee isona, niin aloitan luultavasti vaihto-oppilaana ja katson siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

5. Minkälaisen persoonan kanssa et tule toimeen?
Tuun ihan hyvin kaikkien kanssa toimeen, oon jotenkin sopeutuva, mutta välttelen ihmisiä, joiden ajatuksia kiinnostaa vain oma napa ja joiden pitää saada oma tahtonsa läpi vaikka kiukuttelemalla.

6. Miten olet muuttunut ajan kuluessa?

Itsevarmuus on kasvanut ihan huomattavan paljon elämän edetessä, eikä mua enää määrää se, mitä muut musta ajattelee. Hyvään suuntaan siis mennään :)

7. 7 ihanaa asiaa mitä tulee mieleen
Kesä, aurinko, mansikat, ystävät, elämästä nauttiminen, iloisuus ja urheilu.

8. Postaukseen liittyen: mitä sana terveys sinulle merkitsee?
Koko kropan ja mielen hyvinvointia. Omalla toiminnallaan kannattaa vaikuttaa siihen mihin voi, koska terveys vaikuttaa elämänlaatuun ylipäätään niin paljon.

9. Mitä kuuluu (sinun) onneen?

Mun onni koostuu hyvästä olosta, mahdollisuudesta jakaa se tärkeiden ihmisten kanssa, kyky nautiskella ja huomata ne pienetkin arjen jekut.

10. Jos pitäisi luopua jostain jokapäivisesta asiasta, mikä se olisi?
Juon päivittäin light-juomia, minkä tiedän olevan vähemmän hyvä juttu ja koitankin siirtyä veden lipittämiseen.

11. Minkä hyvän teon aiot tehdä tänään (kysymys olettaa aikomuksesi tehdä jotain) :D

Aion jättää yhdet mulle vähemmän tärkeät juhlimiset väliin ja nauttia ihan vaan ystävän seurasta.

No tulihan siinä juttua jo, vaikka meinasin parissa kohdassa hyytyä :D

Unelmakroppa?

Jokaisen unelmakroppa on omanlaisensa ja makuja ja mieltymyksiä yhtä paljon kuin ihmisiäkin, joten ajattelin vähän pureutua siihen, mikä on mulle se unelmakroppa. Tietysti on paljon kokonaisuuksien osia, joita pidän kauniina, mutta oman kehon rajoissa mun on täytynyt rakentaa mielessäni se keho, joka on mulle myös mahdollinen.

Lähtökohtana on siis klassinen tiimalasivartalo, jota haluaisin nyt korostaa. Pyrkimyksenä ois nyt se timmi keho, josta lihakset erottuu sopivasti, mutta ei liian "jykevinä". Siksipä taitaa olla onni, että mun mielestä venyttely on yks treenin parhaimmista osista, kun se auttaa tekemään lihaksista pitkät ja vahvat. Myös syviin lihaksiin panostan nyt enemmän kuin koskaan, ne kun kannattelee yllättävän paljon kehoa ja tekee olemuksesta ryhdikkäämmän.

Vatsalihakset mulla on suht hyvässä kunnossa jo, mutta ne on jossain tuolla piilossa vielä, eli kiinteytymisestä ei olisi yhtään haittaa. Mulla on naisille hyvinkin tuttu "ikuisuuspömppis" alavatstan kohdalla ja vähän luulen, että se on kaikkein tiukummin pysymässä mussa kiinni. Jos on vinkkejä tuon pirulaisen taltuttamiseen, niin antaa tulla! Rasvaa ei voi polttaa paikallisesti, mutta jos tuohon jotain apukeinoja on, niin olisin iloinen.

Lantio ja reidet olisi tarkoitus saada pienenemään edes vähän, tai saada vaihdettua läski lihakseksi. Mun silmiin treenattu peppu näyttää todella hyvältä, joten siihenkin osioon aion nyt panostaa, kun kerran mahdollisuus muodon muokkaamiseen on täysillä olemassa. Ihan mahdottomuuksiin en taida kotikonstein päästä, joten katsotaan kesän edistyessä, jos mun olis aika harkita sitä kuntosalia jo.

Vielä käsivarret tiukemmiksi ja selkä ryhdikkäämmäksi, niin siinäpä on tavoitetta kerrakseen. Ihan alkuun oon vaan iloinen, jos saan painosta tippumaan rasvaa pois ja siitä nyt ensimmäisenä aloitan. Säädän sitten sopivassa vaiheessa nuo painotavoitteet kohdilleen sen mukaan, miten lihakset alkaa käyttäytymään, kun tulee aika panostaa niihin enemmän. Tarkoituksena kun ei ole olla muuten vaan laiha, vaan haluan kropasta myös sopivasti vahvan.

Ainakin nyt nämä tuntuu ihan realistisilta tavoitteilta ja alkuun oon ihan kivasti päässyt. Kirjoittelen viikonloppuna sitten ensimmäisen viikon fiiliksistä enemmän, mutta voin vinkata sen verran, että hyvältä tuntuu ;)

kuvat

Arki käyntiin

Tavoitteena mulla on pudotella painoa liikunnan ja oikean ruokavalion avulla, ja alkaa vähitellen lisäämään lihaskunnon osuutta treeneissä. Rasvanpolttosykkeellä tehdyt kävelylenkit on se tärkein osuus joka viikolle, mutta hölkkäilen varmasti välillä ja lihaksia teen ainakin alkuun ihan kotikutoisesti jumppapallon ja käsipainojen avulla. Kunhan alkuun pääsen tässä painonpudotuksessa, niin katsotaan lähdenkö ihan salille asti riehumaan. Jumppapallo on kyllä itsessään onneksi pienoinen kuntosali ja sen avulla saa helposti kipeiksi nekin lihakset, joiden olemassaolosta ei tiennyt mitään. Syvät lihakset on etenkin hyvä saada kuntoon jos haluaa kroppansa kasaan ja siihen pallo on ihan loistava apu.

weheartit

Kun tässä pikkuhiljaa oon saanut suurinpiirtein koottua yhteen mun ajatuksia koko touhusta, niin tekstien luonnekin varmaan muuttuu maanläheisemmiksi jutuiksi tän urakan arjesta ja ruokavaliosta. Ylipäätään kerron ihan mielellään mitä teen, mutta näin alussa ei paljoa ole vielä kerrottavaa :D Voisin välillä listata ihan ruokapäiväkirjaa tänne ja liikunnat tulee varmasti kirjattua myös ylös sekä ihan itseotettuja kuviakin ajattelin tänne laitella.

Sen verran voisin kertoa, että tiistaina otin aamusta viimein lähtöpainon tälle projektille. Vaa'alle asteleminen hirvitti vähän, mutta aika hyvin mulla oli mielessä kuva nykyisestä painostani. Siispä armoton tuomioni näytti tältä: 65,5  kiloa. Ei hirveästi hymyilytä, mutta tilanne voisi toisaalta olla paljon huonompikin. Oon koittanut miettiä kannattaako mun pituuttani täällä kertoa ettei kukaan alkaisi vertailemaan itseään, koska kukaan ei varmasti ole keholtaan samanlainen kuin toinen. Siispä tyydyn näin alkuun kertomaan, että sijoitun mukavasti asteikolle 170-180 cm :)

Ruokapäiväkirja eiliseltä:

Aamupala
  -kaurapuuro
  -raejuusto
  -mehukeitto
Lounas
  -pinaattikeitto
  -3 kananmunaa
Välipala
  -Kevyt Activia-jogurtti
Päivällinen
  -porsaansuikaleita
  -salaatti (salaatti, kurkku, paprika, vuohenjuusto, kastiketta)

Syömisiään kirjaamalla saa aika hyvän kuvan siitä, mitä todellisuudessa tulee napaansa vedettyä. Ite huomaan tästä sen, että parannettavaa olisi siellä täällä, mutta suunta on oikea. Tää näyttää hyvin pitkälle samalta mitä oon normaalistikin vedellyt, mutta tuohon sitten lukeutui ennen pieniä lisäyksiä sinne tänne ja suklaata laittomat määrät lähes joka päivälle. Peruspilarit on kuitenkin olleet suht kunnossa ja varsinainen muokkaus koskee lähinnä nyt tuota herkuttelua. Iltapalan poisjättämisen tiedän olevan aika huono juttu, mutta mun kohdalla tää on vaan todettu parhaimmaksi kaavaksi. En nimittäin voi mennä nukkumaan täydellä vatsalla, koska siitä seuraa närästys, huonot yöunet ja pahimpana aamuisin törkeän kipeä ja kivikova mahalaukku. Pienen jogurtin voin syödä kahdeksan pintaan jos nälkä tulee, mutta siinäpä se. Ruokailurytmin aikaistaminenkaan ei ole mahdollista, joten tällä mennään. Tuolla kalorit asettuu noin 1200 pintaan, mikä on ehkä hitusen liian vähän, mutta osaanpa jatkossa katsoa vähän paremmin.

Huomenna oon taas askeleen lähempänä :)

Tavoitemotivaattorit

Rakastan seurata erilaisia taulukoita ja omaa edistymistä, piirrellä itse käyriä ja jonkin tietyn pisteen saavutettuani palkita itseni jotenkin. Mua ei taida tarpeeksi motivoida yksi iso palkinto koko urakan päätteeksi, vaan haluan edetä etappi kerrallaan ja tavoitella lopullista päämäärää vasta viimeisenä. Näin edessä oleva työ ei tunnu kerralla niin raskaalta vaan pikemminkin päivä päivältä mahdollisemmalta.

Varsinaisia palkintoja en oo vielä päättänyt, jos ei sitä ihan viimeisintä lasketa, joka on lupa käydä ottamassa uusi tatuointi. Eri etapeille mulla on kuitenkin jo yhdet motivaattorit olemassa, nimittäin motivaatiovaatteet. Vielä en ees koita vetää niitä päälleni, mutta voin kuvata ne onnistumisten kohdalla tai etappien lähestyessä. Ensimmäisenä on vuorossa farkut, joihin mahduin vielä syksyllä ja viimesten joukossa napapaitamittainen toppi. En oo varsinaisesti hamstrannut liian pieniä vaatteita kaappiini, vaan oon sieltä täältä säästänyt ne lemppareimmat, joihin mahduin vielä jokin aika sitten. Tuo toppi mahtuu kyllä päälle, mutta siinä mun on tarkoitus näyttää sitten lopuksi myös timmiltä, eikä mahaa saa vedellä sisään.

Edistymistä en aio aikatauluttaa mitenkään, vaikka toki aion kokoajan edistyä. En halua sortua asettamaan liian kovia tavoitteita, joista sitten koko kroppa kärsii ja hyöty katoaa. Toivon kuitenkin, että jotain on tapahtunu ennen kesäkuista mökkireissua, jossa bikinit tulee todennäköisesti tarpeeseen... Mun kohdalla onneksi auttaa hyvin alkuun jo se, että saan nesteet liikkeelle ja ylimääräisen turvotuksen pois, mutta yhtään en pahakseni pistäisi, jos jotain olisi oikeastikin lähtenyt mun kehosta palamaan. Katsotaan kuinka käy ;)

kuvat

Kaiken alku

Kirjoitan blogin aloitussanoiksi hieman itsestäni ja blogin taustoista, jotta muidenkin olisi helpompi päästä lukemisessa alkuun ja menoon mukaan.

Olen siis sopivasti päälle parikymppinen nainen, joka yrittää nyt toivottavasti viimeistä kertaa tehdä muutosta kehonsa suhteen ja aikoo onnistua siinä vihdoin. Olen normaalipainoinen, mutta en lainkaan tyytyväinen itseeni tässä kehossa, joka on ihan hitusen liikaa sieltä täältä. Normaalipaino ei myöskään kohdallani tarkoita hyvää kuntoa ja tervettä kroppaa, jotka nyt asetan ensimmäisiksi tavoitteikseni. Olen suklaan suurin ystävä ja sokerihiiri, minkä aion kääntää ympäri terveelliseksi ruokavalioksi ja säännölliseksi ateriarytmiksi sekä tuoda liikunnan osaksi arkea, ei vain satunnaiseksi huviksi silloin kun huvittaa. Uskon tietäväni mitä pitää tehdä, mutta nyt tieto pitäisi vihdoin muuttaa käytännöksi...

Koskaan en ole ylittänyt tai alittanut normaalipainon rajoja, mutta tiedän missä mitoissa olen itseeni tyytyväinen. Tietystikään vaa'an numeroilla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin senteillä, joten sivupalkissa kulkeva tavoitetaulukko voi matkan aikana muuttua, etenkin kun tavoitteenani on parantaa myös lihaskuntoa. Taulukon mukainen 8 kilon painonpudotus on kuitenkin mielestäni tässä vaiheessa mahdollinen, etenkin kun sen olen jo kerran saavuttanut. Valitettavasti vuodet on yksi kerrallaan tuoneet kilot takaisin ja olo muuttunut hyvinvoivasta turpeaksi ja "liialliseksi", ja sen takia haluan tämän muutoksen elämääni. Tavoitteena on siis pysyvä elämänmuutos ja hyvä olo, ei hetkellinen dieetti.

Blogin otsikko on sinällään harhaanjohtava, etten yritä muokata itseäni keneksikään, vaan olla ihan omaan kroppaani tyytyväinen. Haen kuitenkin usein inspiraatiota kuvista ja ihailen naisia, joilta unelmakroppa löytyy omasta takaa, vaikken itse pyrikään "mallin mittoihin". Nimensä blogilleni on siis lainannut Adriana Lima, malli josta on varmasti inspiraation lähteeksi.

Luvassa tältä blogilta on lyhyesti muotoiltuna treeniä, ruokaa, uusia lajikokeiluja, ajatuksia ja tavoitteiden saavuttamista takapakeista huolimatta. Kaikkea vasta opetellaan, mutta nyt mun on aika oppia myös onnistumaan. Ennen ja jälkeen -kuvia oon myös valmis ottamaan, jos kun jotain kuvattavaa on.

Tervetuloa blogini pariin! :)

kuvat