Oon oppinut nopeasti nauttimaan siitä tunteesta, minkä edistyminen tuo mukanaan. Etenkin nyt siis juoksun kohdalla, kun yhtäkkiä huomaakin jaksavansa kauemmas kuin ennen ja sen lisäksi vielä nopeammin. Oon yrittänyt aloittaa lenkkeilyharrastusta lukuisia kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta ikinä se ei ole lähtenyt näin hyvin käyntiin, että huomaan oman edistymiseni jokaisen juostun viikon jälkeen.
Mulle hauskimpia tunteita on ollut se, kun tavoitteena on juosta "ihan vähän vaan, sen verran kuin jaksan" ja ensimmäiset askeleet onkin tuntuneet pomppimiselta sen normaalin laahustamisen sijaan ja vauhtia on enemmän kuin olisin ikinä uskonut jaksavani. Edelleen toki naama tulipunaisena juoksuni teen ja se mun "kiitäminen" on todellisuudessa vain jossain normaalin hölkkävauhdin tasolla, mutta yhtä kaikki oon edistymällä päässyt edes tähän pisteeseen. Lähtökohta on ollut ihan täysi nolla ja oon ollut hyvin tietoinen siitä, että hengitin ennen raskaasti jo parin lamppupylvään jälkeen, joten se on ihan huikeaa edistystä, että vedän nyt innosta hymyillen jo viittä kilometriä ennätyksenäni, useampaan kertaan viikossa. Myös sykemittari kertoo edistymisestä, kun maksimisyke laskee viikoittain hitusen alemmas :)
Toinen palkitseva juttu on tietysti vaaka ja mittanauha. Vaikka normaalipainon sisällä laihdutankin, niin ensiksi haluan muutaman kilon pois, jossa oonkin päässyt lupaavasti jo alkuun. Musta on ihanaa huomata se edistyminen puntarilla, vaikka se onkin mittausvälineenä melko epäluotettavasta päästä. Mittanauha auttaa siis tässä vaiheessa, mutta oon aika lahjakkaasti unohtanut sen viimeaikoina... Sen sijaan mulla on kaksi vyötä, jotka on tällä viikolla menneet ongelmitta kiinni yhtä reikää tiukemmalle, joten väkisinkin tässä alkaa hymyilyttämään. Edelleen mussa on tiivistämisen varaa, mutta tunnen jo olevani hitusen hoikempi edelliseen verrattuna ja kaikki ylimääräinen turvotus on kadonnut siinä samalla. Näin näkyvät tulokset antaa mulle mukavan potkun pyristellä edelleen eteenpäin ja tavoitteet tuntuu kieltämättä olevan lähempänä, kun pari kiloa on jo takanapäin.
Nyt vaan on ihan erityisesti sellainen fiilis, että pystyn tähän. Siispä jatkan hehkuttelujani ihan itekseni, yayy :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti