Farkkupaniikki

Mulla siintää silmissä jo 62 kilon raja, jolloin saan ensimmäisen motivaatiovaatteeni korkata käyttöön. Kyseessä on muutaman kerran käytetyt farkut, jotka ei viime syksyn jälkeen ole mahtuneet jalkaan. Tiedän niiden menevän jotenkuten kiinni asti tällä hetkellä, mutta haluan vetää ne seuraavan kerran päälle vasta, kun ne varmasti sujahtaa ylle ja istuu hyvin.

Toisaalta mua pelottaa kuinka kauan tuohon kuuskakkoseen voi mennä aikaa. Tämänhetkiseen painoon kun oon päässyt liikkumalla kunnolla ja syömällä tasaisesti, mutta pelkään jostain syystä pullahtavani ihan hervottomasti jos yksikin päivä menee tämän rytmin ohi. Yksi päivä ei tietenkään riitä lihottamaan ketään, mutta musta tuntuu aina, että vähänkin tuhdimmat ruokailut näkyy vaa'alla monta päivää ja paikoillaan junnaaminen turhauttaa aina. Tavoitteena mulla on isossa mittakaavassa saada aikaan pysyvä elämänmuutos, mutta vielä tässä vaiheessa se laihtuminen on mulle melko tärkeässä asemassa ja oon aika varovainen syömisteni kanssa.

Tämän stressin on saanut aikaan tuleva viikonloppu, jolloin mulla ei ole yksiäkään valmistujaisia tiedossa, mutta hyvän kaverin tupaantulijaiset sen sijaan. Mikään pakko ei tietysti ole syödä ja juoda mutta haluan, että joskus sekin on sopivissa määrin mahdollista ja tän viikonlopun oon itselleni luvannut jo projektin alussa. Tarkoituksena mulla on ottaa ihan vaan pari enkä yöllisiä mättöjä harrasta muutenkaan, niin ei tässä mitään ongelmaa ole, mutta tuo vaa'an tuijottelu on saanut mulle ärsyttävän pikku stressin päälle... Eikai mun kuitenkaan auta kuin unohtaa stressi, rentoutua hetki ja toivoa, että jospa keho jopa tykkää pienestä säikyttelystä. Toiveajattelulla pääsee pitkälle :D

Loppuun voisin vielä mainita, kun mun fiilikset on hyppineet niin katossa jo pari viikkoa, että mahtuu tähän arkeen niitä tylsempiäkin hetkiä. Kuten eilen käydessäni ostamassa uudet housut (oon hetken mahtunut vaan yksiin housuihini, "läskifarkkuihin", jotka on nyt liian isot jee!), mutta ei se sovituskopin peili kovin armollinen mulle vielä ollut ja koko päivän oli ihan vastenmielinen pullerofiilis. Nooo, jospa se tästä...:)

kuvat

Punnituspäivä part. 2

Aamulla oli jälleen viikkopuntaroinnin vuoro, jota jostain syystä jännitin taas koko maanantain. Eilinen meni kyllä odotettua paremmin ruokien ja liikunnan osalta, mutta kun lauantaina armas vaaka näytti jo hetken 63,5:ttä, huiteli mun odotukset jossain ihan uusissa sfääreissä. Aamun virallinen tulos oli kuitenkin...63,7 kiloa. Tiedän, että on ihan pöllöä tuijotella niitä muutamaa sataa grammaa, jotka ei kerro siitä oikeasta laihtumisesta mitään, mutta ärsyttää kun ehdin jo toivoa jotain ihan muuta :D Noh, ensi viikkoa kohti vaan täysillä!

Kokonaispudotus on siis kahden täyden viikon jälkeen -1,8 kiloa, mikä on kyllä pudotusvauhdin suhteen ihan sopiva määrä. Paino kun kuitenkin on nyt normaalipainon keskellä, jossa sitä pudotettavaa ei voi jokaiselle viikolle riittää mahdottomiin, varsinkin kun nesteet on jo saatu liikkeelle. Menneen viikon pudotus on -400 grammaa, joka tosissaan ajateltuna on ihan hyvin, etenkin kun tunnen treenit lihaksissakin. Kokonaisuuteen oon tyytyväinen ja musta on ihanaa painaa edes näin "vähän" ja huomata jo ero vaatteissa. Oon ennenkin saanut todeta, että viisikin kiloa näkyy mussa todella helposti ulospäin ja nyt tää lähemmäs kaksi kiloa näkyy mulle itelleni ainakin jo. Mittanauhan olemassaolon unohdin aamulla kokonaan, mutta otan mitat sitten huomenna.

Kuvia ajattelin itsestäni jo hiljalleen tänne napsia, mutta en ainakaan vielä ole valmis tulemaan tuttujen puolesta tunnistetuksi niissä, vaan mieluummin pidän tämän vähän yksityisempämä projektina ainakin näin alkuun, ettei ympäriltä tulevat paineet kasaudu niskaan. Blogi on just sopiva motivaattori näin ja eteenpäin mennään omilla ehdoilla ilman kavereiden kyttäystä. Siinä vaiheessa kun kerron muille saavutuksistani, haluan että mulla myös on jotain konkreettista saavutettuna :)

Sivun tavoitepainotaulukkoon laitan raksin 63:n kohdalle vasta sitten, kun painan alle 63,5 kiloa, jolloin vasta miellän itseni siihen painoon. Toivotaan nyt, että se toteutuisi jo tällä viikolla...

kuvat

Ylös, ulos ja lenkille

Musta tuntuu etten voi tarpeeksi hehkuttaa tuota säätä, kun aurinko vaikuttaa tykittävän mut niin täyteen virtaa, ettei perässä meinaa pysyä. Oon luvannut itselleni jo kauan sitten, että viikonloppuisin on lupa nukkua jos aamulla nukuttaa, mutta tänäkin viikonloppuna oon jo kerran avannut silmäni yhdeltätoista (joka on mun normiviikonloppuihin nähden aikainen aamu) ja lähtenyt samantien aurinkoon juoksemaan. Jälleen kerran tuosta tuli niin mahtava fiilis, että eiköhän nuo viikonloppujen aamulenkit jää ihan pysyväksi osaksi mun arkea, etenkin kun kaupanpäälle saa rusketusrajat :)

Tänäänkin olisin ihan mielelläni lenkkeillyt kunnolla, mutta jalat on aika koomassa nyt ja ensi viikon aikataulut aiheuttaa sen, että treenipäiviksi tulee ainakin maanantai ja tiistai, ehkä siihen päälle jopa keskiviikko, eli nyt on paras hetki levätä jos haluan, että ensi viikon treeneistäkin saa kaiken irti.

Menneen viikon liikunnat näyttää kuitenkin tältä:

ma: kävely 1,5h, lihaskunto 15min

ti: kävely 50min

ke: lepo

to: juoksu 45min

pe: lihaskunto 30min

la: kävely/juoksu 40min

su: lepo

+venyttelyt joka treenikerran jälkeen 15-30 min

Tähän viikkoon oon ollut ihan mielettömän tyytyväinen ja ylipäätään siihen, että viime viikosta on tulokset parantuneet edes vähän. Herkkuhimo on puolestaan jonkin verran ilmoitellut itsestään, mutta sen oon parantanut palalla tai kahdella suklaata ja oon ihan yllättynyt kuinka helpolla siitäkin nyt tuntuu pääsevän. Toisaalta pelkään yhden palan johtavan koko levyyn kuten aina ennenkin, mutta tuntuu, että tavoitteet on mulla sen verran vahvoina mielessä, etten aio pilata kaikkea nyt. Ja hyvin oon selvinnyt ilman sitä levyäkin :)

Treeni kulkee!

Välipäivän jälkeen treeni kulki kuin unelma! Lähdin lopulta ulos juoksemaan ja omat ennätyksethän siinä paukkui niin ajallisesti kuin vauhdinkin suhteen ja kotona oli jälkikäteen niin hyvä mieli. Tuntui, että olisin voinut ehkä jatkaakin, mutta en uskaltanut ottaa riskiä energian lopahtamisesta ja sitä seuraavasta rättiväsyneestä olotilasta, kun päivän tavoitteet ylitin jo lenkin puolessa välissä kuitenkin. Nautin siis energisestä olostani puuhaillen kaikkea muuta kotona ja venyttelin vielä lenkin päälle kunnolla. Musta on ihanaa huomata venyvänsä aina vaan pidemmälle ja nautin siitä venymisen tunteesta lihaksissa ihan hurjasti. Tänään sitten koko treeni tuntuu juuri sopivasti ja ajattelinkin pitää jumppapalloilupäivän, että oon viikonloppuna taas vireessä aamulenkkejä varten.

weheartit.com

Ihanaa vaihtelua tällainen, kun pari viime lenkkiä on juoksun osalta sujuneet niin nihkeästi ja oon joutunut tyytymään kävelyyn, vaikka ei sekään huono vaihtoehto ole. Saan vaan jostain syystä enemmän kicksejä onnistuneen juoksulenkin jälkeen kuin kävelyn seurauksena, vaikka rasvanpolton takia koitan myös kävellä tasaisesti. Tuo lenkki pisti kehon kuitenkin vähän paremmin hurisemaan ja uskon, että se vaikutti tämän aamun painoon, joka on viimeiset kolme päivää jumittanut samassa, ennenkuin nyt liikahti taas alaspäin. Eihän niitä numeroita kannattaisi näin tarkasti tuijotella, mutta nyt alussa niitä on ihan kiva seurailla, kun tavoite on vielä toistaiseksi juuri pienennellä niitä lukuja. Tiistaina otan taas seuraavan välituloksen virallisesti ylös, sittenpä sen paremmin näkee mitä viikossa on ehtinyt tapahtua :)

Välipäivän völläilyt

Eilen oli viikon ensimmäinen lepopäivä ja kyllähän tuo ihan hyvältä idealta tuntui, että jalat sai vähän palautua viimepäivien lenkeistä. Musta on mukavaa tuntea kehossa, että jotain on tullut tehtyäkin, vaikka melko perusjutuista oonkin nyt aloittanut. Mutta yksikin askel eteenpäin on aina hyvä alku :) Koko alkuviikon ajan virtaa löytyi sen verran paljon enemmän, että tein vähän kovempia lenkkejä, mutta nyt huomaan kuinka paljon energiaa siihenkin sain palamaan, kun tuo lepopäivä tuntui niin tervetulleelta. Oli nimittäin lopulta aika väsynyt ja nuutunut olo eilen ja tuntuu, että ihan reippaat yöunet teki todellakin terää. Vähän turhan vähän tuli maanantaista keskiviikkoon nukuttua, eli työnnän osan väsymyksen syistä sinne, mutta huomasinpa taas unen merkityksen. Siksi siis rentouduin eilen ihan puhtaalla omallatunnolla ja keräsin voimia tälle päivälle.

Selailin joitain blogeja läpi ja hain inspiraatiota kokkailuihin, vaikka ei mulla ole mitään noita omiakaan pöperöitä vastaan. Musta on kuitenkin kiva saada uusia vinkkejä, kun itse ei aina tule ajatelleeksi, että jotain muutakin voisi tehdä. Siispä kun seuraavan kerran eksyn kauppaan asti, ajattelin ostaa herkkusieniä paistettavaksi sekä munakoison ja kesäkurpitsan uunikokeiluja varten. Onkohan mulla nälkä, kun ruoka vaan pyörii mielessä? Voi olla, mutta on tääkin parempi kuin se piinaava herkkuhimo :)

Nyt kun energiaa on saanut ihan hyvin talteen, oottelen jo malttamattomana iltaa, että pääsee taas liikkumaan! Ajattelin ihan juosta ja kokeilla vähän eri reittejä kuin aiemmin, ja jos vähänkään yli puoli tuntia jaksaisin yhteen menoon, niin se olis mulle jo edistystä ja olisin enemmän kuin tyytyväinen. Toisaalta mua on puraissut kärpänen myös vähän erilaisempaan lajiin, josta kirjoittelen lisää ihan erikseen... Enkö vois vaan tehdä molempia? :D Noh, katsotaan kuinka käy. Ilta tule jo!

Ruokajuttuja

Ajattelin taas listata vähän ruokapäiväkirjaa ylös, jos joku muu mun lisäksi tästä jotain iloa saisi. Tässä on siis mun tiistain ruuat ja suunnilleen samoilla linjoilla tulee tämäkin päivä menemään (ja oikeastaan lähes mikä päivä vaan, tästä mallista kun tykkään eniten).

Aamupala

  -kaurapuuro

  -raejuusto

  -mehukeitto

Lounas

  -salaatti (salaatti, kurkku, paprika, tomaatti)

  -BBQ-kanaa

Välipala

  -PROfeel-proteiinijogurtti

Päivällinen

  -salaatti & kanaa

  -hedelmäsalaattia

Väkersin välipaloja ajatellen hedelmäsalaatin eilen, että saa vähän vaihtelua jogurttiin. Ostin myös mangoviipaleita säilykkeenä, josta voisin tänään tehdä maitorahkan kanssa smoothien treenin jälkeiseksi evääksi. Ei kuulosta mun korviin yhtään pöllömmältä :)
   

Nyt kun oon jo toista viikkoa ilman sokeriherkkuja pärjännyt ja päässyt ilmeisesti siitä kierteestä irti, oon huomannut, että mun makuaisti on herkistynyt ihan reippaasti. Mulla ei tee yhtään edes mieli makeaa suklaata, mutta ihan perusmautkin on alkaneet tuntua kunnolla nyt. Maanantaina huomasin tän ihan erityisesti, kun mun lounassalaattiin laittamani salaatinkastike, jota oon aina käyttänyt, maistui jopa niin voimakkaasti, että oon joutunut jättämään sen nyt hetkeksi ihan suosiolla taka-alalle. Mun kurkkutikkuja varten tekemä dippi pitää syödä pois, joten laitoin sitä ruokalusikallisen tiistain eväisiin mukaan, mutta vähän luulen siirtyväni oliiviöljytilkkaan seuraavaksi. Tuntuu jotenkin hassulta, mutta eipä tuosta haittaakaan luulisi olevan, kun ruuat ylipäätään maistuu ihan uudella tavalla. Voimakkaampia makuja täytyy vaan vähän varovaisemmin käytellä nyt ja testailla niitä yksi kerrallaan.

Kun ulkona on noin mahtava sää, tekis mieli mennä kohta ihan grillaamaankin jotain. Yksi kesän mahtavista puolista on mun mielestä lihahyllyjen monipuolistuminen sekä tietysti tuoreet suomalaiset kasvikset ja mahdollisuus syödä niitä pihalla. Toivottavasti tuota aurinkoa nyt riittää muillekin, tämän enempää en kyllä itse aio sisällä enää istua :)

Saako tuulettaa?!

Tänään oli ensimmäinen "virallinen" punnituspäivä projektin aloittamisen jälkeen. Kerran viikossa aion siis ottaa tulokset ylös, vaikka vähän tiehämmin tuleekin vaa'alla käytyä, kun uteliaisuus voittaa. Alkupainon otin siis viikko sitten, jota oon nyt yrittänyt saada hivutettua alemmas päivä kerrallaan ja vähän jännittänytkin tätä päivää. Liikkunut oon menneellä viikolla enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä (mikä ei siis vaatinut kovin paljoa...) ja syönyt oikeasti hyvin, vaikka kalorit on välillä jääneet ehkä hitusen liian matalalle. Alkuun tämä kai on ihan sallittua kuitenkin ja hiljalleen nostelen ruokamäärät sopimaan liikuntojeni kanssa yhteen, ettei virta vaan lopu kesken tai tule muita ongelmia.

Tiedän, että alkuun paino voi pudota helpostikin vaikkei pudotettavaa mulla nyt ihan mahdottomasti olekaan, kun nesteet kuitenkin lähtee liikkeelle. Toivon kuitenkin, että olisin edes vähän saanut muutakin itsestäni pois, mutta eiköhän sen huomaa sitten viikkojen kuluessa tavoitetta kohti. Joka tapauksessa tämänaamuinen lukema hymyilytti enemmän kuin arvasinkaan.

weheartit.com

Ja viimein, jos lopettaisin tämän kiertelyn ja kertoisin vaan tuloksen? Vaaka näytti iloisesti 64,1 kiloa, mikä tarkoittaa 1,4 kiloa vähemmän kuin viikko sitten! Saanhan ihan vähän tuulettaa, saanhan? Koitan nyt pitää mielessä ne nesteet, kun noin paljoa ei rasvana niin vaan polteta, mutta jos tuosta nyt grammakin olisi sitä oikeaa laihtumista, niin oon iloinen. Pikamittauksella vyötärö sanoo -2 cm, joka sopii mulle myös oikein hyvin. Tuli niin hyvä mieli tästä aamusta, että näytin varmaan aika fiksulta kun tuijottelin peilikuvaani naama virneessä.

Täältä tullaan, yksi raksi lisätty tavoitetaulukkoon :)

Fiilistelyä

En tiiä kuulostanko jo överipirteältä, mutta mulla on oikeesti niin hyvä olo nyt. Tai ylipäätään koko ajan, vaikka olin valmistautunut ihan jäätävään tappeluun itseni kanssa koko ensimmäisen viikon ajaksi. Toisaalta mulla on alusta lähtien ollut ihan erilainen olo kuin yleensä, oon ihan uudella tavalla motivoitunut koko hommaan ja mä haluan tätä. Tän paremmin en osaa selittää mitä teen eri tavalla kuin ennen. Toki niitä vaikeita päiviä on varmasti edessä vielä, mutta turha stressata niistä etukäteen.

Sunnuntaiaamuna yllätin itsenikin, kun kömmin yhdentoista pintaan ylös sängystä, vilkaisin ulos aurinkoiseen säähän ja lähdin lenkille! Mun edellisestä aamulenkistä (sunnuntaisin 11 on mulle ihan täysin aamua vielä) on ainakin 5 vuotta aikaa, koska usein sen toteutus on melko työn takana eri syistä. Kuten saamattomuuden takia. Mutta ihan myös siksi, etten arkisin ehdi lenkille ja sen lisäksi vielä kuivaamaan mun hiuksia, ellen ala heräämään neljältä, mikä ei myöskään ole mahdollista. Nyt en kuitenkaan jäänyt miettimään turhia, vaan nakkasin vauhdilla lenkkikamppeet niskaan ja pyrähdin pihalle. Onneksi tein niin, koska sää oli ihan mahtava ja koko loppupäiväksi riittänyt hyvä olo tuntui ihanalta vielä illallakin. Eikä haittaa, että sää muuttui sateiseksi heti lenkin jälkeen, olin oman osuuteni jo tehnyt :)

Nyt oon nautiskellut kurkkutikuilla ja dippikastikkeella pikkunälän yllättäessä, enkä edes kehtaa napata kaupasta mukaan mitään hyvää, vaikka kesän uudet jäätelömaut vähän houkuttaakin. En vaan pysty koskemaan niihin nyt, kun muistan liian hyvin mihin se yleensä johtaa. Äsken keksin kuitenkin toisen herkun, mitä voisi ihan hyvin kokeilla: uuniomenaviipaleet kanelilla maustettuna. Aijai, ihanaa miten hyvä olo ruuasta voi tulla, etenkin nyt kun tää projekti on päällä ja tuloksia tulee silti. Kyllä nyt kelpaa :)

kuvat



Ensimmäisen viikon ajatuksia

Viime maanantaina aloitin siis tosissani panostamaan muhun itseeni ja päätin, että tällä kertaa en lopeta kesken leikin vaikka kuinka potkisi vastaan. Toisaalta voisin sanoa, että vasta viikko on kulunut, eikä se paljoa vielä kerro tulevasta, mutta toisaalta taas takana on jo viikko ja oon yhä tässä. Viikko mennyt, eikä väsymyksen merkkejä näy missään ja oon edelleen yhtä innoissani koko projektista, vaikka yleensä se innostus on kaatunut noin kolmannen päivän kohdalla ja oon vaan marssinut kauppaan suklaahyllyille. Viisi päivää taitaa olla edellinen ennätys...
  

  
Yhä suunnittelen innoissani päivän syömisiä ja koitan pitää ateriat sellaisina, ettei makeanhimo voita missään vaiheessa. Kovan paikan tullen mulla on "lupa" herkutella ihan ministi (koska sitä haluan aina eniten, mikä on täysin kielletty), mutta tavoitteet on pysyneet sen verran hyvin mielessä, että oon tän viikon aikana vetänyt hurjat kaksi palaa suklaata. Auttaa heti, että se on sallittua, niin ei tuu morkkista ja halua vetää kaikkea muutakin roskaa, koska "päivä meni jo pilalle". Kun siitä ei ota stressiä, on paljon helpompaa miettiä mitä oikeasti haluaa saavuttaa ja tajuaa myös helpommin sen, ettei kaksi suklaapalaa viikossa kaada mitään.

Perjantaina meinasi mennä sormi suuhun kaupassa, kun oon niin tottunut siihen, että viikonloppuiltaisin on kiva katella leffaa ja napostella samalla jotain pientä. Nyt sitten haahuilin varmaan aika avuttoman näköisenä kaupan hyllyjen välissä, enkä muka keksinyt ainuttakaan järkevää vaihtoehtoa napostelulle. Asiaan tietysti vaikutti tää mun kuningasidea mennä kauppaan nälkäisenä, mutta olin satavarma illalla iskevästä naposteluhimostani, joten ostin herkuiksi nämä:

  
Jogurtti on ollut mulla ihan hyvä vaihtoehto herkuttelulle ja nyt ajattelin, että tää on montaa muuta vaihtoehtoa parempi. Ja kuinkas sitten kävikään... Menin kotiin, söin salaatin ja kasvispihvin, ja nälkä katosi koko illaksi. Muistin vasta puolenyön aikaan koko syömisen :D Siinä kylläisellä mahalla ajatellessa mieleen tuli myös liuta muita järkeviä herkkuja, kuten eri kasvikset plus dippi- tai salsakastike, hedelmät ja maitorahka. Mitä siis tästä opin? Ei nälkäisenä kauppaan ja siinäkin tapauksessa valmiin listan kanssa ;)

  

Oma salaatti, odottelee piffiään.

Tää blogi on osoittautunu hyväksi tsemppaajaksi, koska en vaan yksinkertaisesti kehtaisi tulla nyt sanomaan, että vituiksi meni, jos edes joku tätä seurailee. On tänne kommenttien perusteella jokunen eksynytkin ja ihan teidänkin takia haluan mieluummin kertoa urheilleeni kuin luovuttaneeni. Ehkä tää on nyt hyvä paikka sitten kirjata ylös viikon liikunnat:
  

ma: jumppapallo 30min

ti: juoksu 30min

ke: kävely 45min

to: lepo

pe: jumppapallo 30min

la: lepo

su: kävely 60min

  

Ihan hyvä aloitus, kun ottaa huomioon ettei mun kunto vielä ihan oo herännyt. Tuo tiistainen lenkki oli ensimmäinen juosten tehty tälle vuodelle ja olin tosi positiivisesti yllättynyt, että jaksoin noinkin kauan! Jokaisen urheilukerran perään muuten kuuluisi venyttelyä 15-30 minuuttia, mutta en nyt niitä erikseen kirjannut tähän. Aloitukseksi nuo määrät tuntuu musta ihan hyvältä ja kovennan otetta tulevalla viikolla jo ihan kunnon mukaan.

  

Lyhyesti: ihan mieletön fiilis vieläkin. Tiistain punnituspäivää odotellessa :)

  

Haastevastauksia!

Ella meni antamaan mulle ensimmäisen blogihaasteen ja kivoja kysymyksiä tuossa on pitkä rivi. Ideana on siis vastata haastajan 11 kysymykseen, jonka jälkeen keksitään omat kysymykset ja haastetaan 11 seuraavaa. Mun täytyy nyt jarruttaa sen verran, etten taida tietää 11 bloggaajaa, jotka tätä ei olis tehneet jo, mutta vastaan nyt ainakin näihin ihan mielellään :)

1. Suurin intohimosi?

Tähän on vaikee sanoa mitään yhtä suurta juttua. Jos päätän haluta jotain, niin siitä kyseisestä asiasta tulee mulle se suurin intohimo, joka taitaa tällä hetkellä olla se unelmakropan saavuttaminen. Jos ajattelen elämää ylipäätään, niin maailman näkeminen ja kokeminen on sellainen haave, jonka haluan joskus toteuttaa, eli kai sitäkin voi intohimoksi sanoa?

2. Mikä on paras luonteenpiirteesi ja mitä tulisi vielä kehittää?

Paras on varmaan ihmisten kuuntelukyky ja joskus oon siitä harkinnut ihan ammattiakin. Kehittää pitäisi stressinsietoa.

3. Mitä et koskaan tulisi tekemään?
Benji-hyppyä. Haluan joskus hypätä laskuvarjolla ja kokeilen mielellään uusia juttuja, mutta ajatus benjistä on musta vaan ahdistava.

4. Mitä olet aina halunnut tehdä? Ja miksi sitä et ole vielä toteuttanut?

Oon aina halunnut muuttaa ulkomaille pariksikin vuodeksi, mutta epävarmuus siitä mitä haluan ulkomailla tehdä, on jarrutellut tähän asti. Kunhan keksin mikä musta tulee isona, niin aloitan luultavasti vaihto-oppilaana ja katson siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

5. Minkälaisen persoonan kanssa et tule toimeen?
Tuun ihan hyvin kaikkien kanssa toimeen, oon jotenkin sopeutuva, mutta välttelen ihmisiä, joiden ajatuksia kiinnostaa vain oma napa ja joiden pitää saada oma tahtonsa läpi vaikka kiukuttelemalla.

6. Miten olet muuttunut ajan kuluessa?

Itsevarmuus on kasvanut ihan huomattavan paljon elämän edetessä, eikä mua enää määrää se, mitä muut musta ajattelee. Hyvään suuntaan siis mennään :)

7. 7 ihanaa asiaa mitä tulee mieleen
Kesä, aurinko, mansikat, ystävät, elämästä nauttiminen, iloisuus ja urheilu.

8. Postaukseen liittyen: mitä sana terveys sinulle merkitsee?
Koko kropan ja mielen hyvinvointia. Omalla toiminnallaan kannattaa vaikuttaa siihen mihin voi, koska terveys vaikuttaa elämänlaatuun ylipäätään niin paljon.

9. Mitä kuuluu (sinun) onneen?

Mun onni koostuu hyvästä olosta, mahdollisuudesta jakaa se tärkeiden ihmisten kanssa, kyky nautiskella ja huomata ne pienetkin arjen jekut.

10. Jos pitäisi luopua jostain jokapäivisesta asiasta, mikä se olisi?
Juon päivittäin light-juomia, minkä tiedän olevan vähemmän hyvä juttu ja koitankin siirtyä veden lipittämiseen.

11. Minkä hyvän teon aiot tehdä tänään (kysymys olettaa aikomuksesi tehdä jotain) :D

Aion jättää yhdet mulle vähemmän tärkeät juhlimiset väliin ja nauttia ihan vaan ystävän seurasta.

No tulihan siinä juttua jo, vaikka meinasin parissa kohdassa hyytyä :D

Unelmakroppa?

Jokaisen unelmakroppa on omanlaisensa ja makuja ja mieltymyksiä yhtä paljon kuin ihmisiäkin, joten ajattelin vähän pureutua siihen, mikä on mulle se unelmakroppa. Tietysti on paljon kokonaisuuksien osia, joita pidän kauniina, mutta oman kehon rajoissa mun on täytynyt rakentaa mielessäni se keho, joka on mulle myös mahdollinen.

Lähtökohtana on siis klassinen tiimalasivartalo, jota haluaisin nyt korostaa. Pyrkimyksenä ois nyt se timmi keho, josta lihakset erottuu sopivasti, mutta ei liian "jykevinä". Siksipä taitaa olla onni, että mun mielestä venyttely on yks treenin parhaimmista osista, kun se auttaa tekemään lihaksista pitkät ja vahvat. Myös syviin lihaksiin panostan nyt enemmän kuin koskaan, ne kun kannattelee yllättävän paljon kehoa ja tekee olemuksesta ryhdikkäämmän.

Vatsalihakset mulla on suht hyvässä kunnossa jo, mutta ne on jossain tuolla piilossa vielä, eli kiinteytymisestä ei olisi yhtään haittaa. Mulla on naisille hyvinkin tuttu "ikuisuuspömppis" alavatstan kohdalla ja vähän luulen, että se on kaikkein tiukummin pysymässä mussa kiinni. Jos on vinkkejä tuon pirulaisen taltuttamiseen, niin antaa tulla! Rasvaa ei voi polttaa paikallisesti, mutta jos tuohon jotain apukeinoja on, niin olisin iloinen.

Lantio ja reidet olisi tarkoitus saada pienenemään edes vähän, tai saada vaihdettua läski lihakseksi. Mun silmiin treenattu peppu näyttää todella hyvältä, joten siihenkin osioon aion nyt panostaa, kun kerran mahdollisuus muodon muokkaamiseen on täysillä olemassa. Ihan mahdottomuuksiin en taida kotikonstein päästä, joten katsotaan kesän edistyessä, jos mun olis aika harkita sitä kuntosalia jo.

Vielä käsivarret tiukemmiksi ja selkä ryhdikkäämmäksi, niin siinäpä on tavoitetta kerrakseen. Ihan alkuun oon vaan iloinen, jos saan painosta tippumaan rasvaa pois ja siitä nyt ensimmäisenä aloitan. Säädän sitten sopivassa vaiheessa nuo painotavoitteet kohdilleen sen mukaan, miten lihakset alkaa käyttäytymään, kun tulee aika panostaa niihin enemmän. Tarkoituksena kun ei ole olla muuten vaan laiha, vaan haluan kropasta myös sopivasti vahvan.

Ainakin nyt nämä tuntuu ihan realistisilta tavoitteilta ja alkuun oon ihan kivasti päässyt. Kirjoittelen viikonloppuna sitten ensimmäisen viikon fiiliksistä enemmän, mutta voin vinkata sen verran, että hyvältä tuntuu ;)

kuvat

Arki käyntiin

Tavoitteena mulla on pudotella painoa liikunnan ja oikean ruokavalion avulla, ja alkaa vähitellen lisäämään lihaskunnon osuutta treeneissä. Rasvanpolttosykkeellä tehdyt kävelylenkit on se tärkein osuus joka viikolle, mutta hölkkäilen varmasti välillä ja lihaksia teen ainakin alkuun ihan kotikutoisesti jumppapallon ja käsipainojen avulla. Kunhan alkuun pääsen tässä painonpudotuksessa, niin katsotaan lähdenkö ihan salille asti riehumaan. Jumppapallo on kyllä itsessään onneksi pienoinen kuntosali ja sen avulla saa helposti kipeiksi nekin lihakset, joiden olemassaolosta ei tiennyt mitään. Syvät lihakset on etenkin hyvä saada kuntoon jos haluaa kroppansa kasaan ja siihen pallo on ihan loistava apu.

weheartit

Kun tässä pikkuhiljaa oon saanut suurinpiirtein koottua yhteen mun ajatuksia koko touhusta, niin tekstien luonnekin varmaan muuttuu maanläheisemmiksi jutuiksi tän urakan arjesta ja ruokavaliosta. Ylipäätään kerron ihan mielellään mitä teen, mutta näin alussa ei paljoa ole vielä kerrottavaa :D Voisin välillä listata ihan ruokapäiväkirjaa tänne ja liikunnat tulee varmasti kirjattua myös ylös sekä ihan itseotettuja kuviakin ajattelin tänne laitella.

Sen verran voisin kertoa, että tiistaina otin aamusta viimein lähtöpainon tälle projektille. Vaa'alle asteleminen hirvitti vähän, mutta aika hyvin mulla oli mielessä kuva nykyisestä painostani. Siispä armoton tuomioni näytti tältä: 65,5  kiloa. Ei hirveästi hymyilytä, mutta tilanne voisi toisaalta olla paljon huonompikin. Oon koittanut miettiä kannattaako mun pituuttani täällä kertoa ettei kukaan alkaisi vertailemaan itseään, koska kukaan ei varmasti ole keholtaan samanlainen kuin toinen. Siispä tyydyn näin alkuun kertomaan, että sijoitun mukavasti asteikolle 170-180 cm :)

Ruokapäiväkirja eiliseltä:

Aamupala
  -kaurapuuro
  -raejuusto
  -mehukeitto
Lounas
  -pinaattikeitto
  -3 kananmunaa
Välipala
  -Kevyt Activia-jogurtti
Päivällinen
  -porsaansuikaleita
  -salaatti (salaatti, kurkku, paprika, vuohenjuusto, kastiketta)

Syömisiään kirjaamalla saa aika hyvän kuvan siitä, mitä todellisuudessa tulee napaansa vedettyä. Ite huomaan tästä sen, että parannettavaa olisi siellä täällä, mutta suunta on oikea. Tää näyttää hyvin pitkälle samalta mitä oon normaalistikin vedellyt, mutta tuohon sitten lukeutui ennen pieniä lisäyksiä sinne tänne ja suklaata laittomat määrät lähes joka päivälle. Peruspilarit on kuitenkin olleet suht kunnossa ja varsinainen muokkaus koskee lähinnä nyt tuota herkuttelua. Iltapalan poisjättämisen tiedän olevan aika huono juttu, mutta mun kohdalla tää on vaan todettu parhaimmaksi kaavaksi. En nimittäin voi mennä nukkumaan täydellä vatsalla, koska siitä seuraa närästys, huonot yöunet ja pahimpana aamuisin törkeän kipeä ja kivikova mahalaukku. Pienen jogurtin voin syödä kahdeksan pintaan jos nälkä tulee, mutta siinäpä se. Ruokailurytmin aikaistaminenkaan ei ole mahdollista, joten tällä mennään. Tuolla kalorit asettuu noin 1200 pintaan, mikä on ehkä hitusen liian vähän, mutta osaanpa jatkossa katsoa vähän paremmin.

Huomenna oon taas askeleen lähempänä :)

Tavoitemotivaattorit

Rakastan seurata erilaisia taulukoita ja omaa edistymistä, piirrellä itse käyriä ja jonkin tietyn pisteen saavutettuani palkita itseni jotenkin. Mua ei taida tarpeeksi motivoida yksi iso palkinto koko urakan päätteeksi, vaan haluan edetä etappi kerrallaan ja tavoitella lopullista päämäärää vasta viimeisenä. Näin edessä oleva työ ei tunnu kerralla niin raskaalta vaan pikemminkin päivä päivältä mahdollisemmalta.

Varsinaisia palkintoja en oo vielä päättänyt, jos ei sitä ihan viimeisintä lasketa, joka on lupa käydä ottamassa uusi tatuointi. Eri etapeille mulla on kuitenkin jo yhdet motivaattorit olemassa, nimittäin motivaatiovaatteet. Vielä en ees koita vetää niitä päälleni, mutta voin kuvata ne onnistumisten kohdalla tai etappien lähestyessä. Ensimmäisenä on vuorossa farkut, joihin mahduin vielä syksyllä ja viimesten joukossa napapaitamittainen toppi. En oo varsinaisesti hamstrannut liian pieniä vaatteita kaappiini, vaan oon sieltä täältä säästänyt ne lemppareimmat, joihin mahduin vielä jokin aika sitten. Tuo toppi mahtuu kyllä päälle, mutta siinä mun on tarkoitus näyttää sitten lopuksi myös timmiltä, eikä mahaa saa vedellä sisään.

Edistymistä en aio aikatauluttaa mitenkään, vaikka toki aion kokoajan edistyä. En halua sortua asettamaan liian kovia tavoitteita, joista sitten koko kroppa kärsii ja hyöty katoaa. Toivon kuitenkin, että jotain on tapahtunu ennen kesäkuista mökkireissua, jossa bikinit tulee todennäköisesti tarpeeseen... Mun kohdalla onneksi auttaa hyvin alkuun jo se, että saan nesteet liikkeelle ja ylimääräisen turvotuksen pois, mutta yhtään en pahakseni pistäisi, jos jotain olisi oikeastikin lähtenyt mun kehosta palamaan. Katsotaan kuinka käy ;)

kuvat

Kaiken alku

Kirjoitan blogin aloitussanoiksi hieman itsestäni ja blogin taustoista, jotta muidenkin olisi helpompi päästä lukemisessa alkuun ja menoon mukaan.

Olen siis sopivasti päälle parikymppinen nainen, joka yrittää nyt toivottavasti viimeistä kertaa tehdä muutosta kehonsa suhteen ja aikoo onnistua siinä vihdoin. Olen normaalipainoinen, mutta en lainkaan tyytyväinen itseeni tässä kehossa, joka on ihan hitusen liikaa sieltä täältä. Normaalipaino ei myöskään kohdallani tarkoita hyvää kuntoa ja tervettä kroppaa, jotka nyt asetan ensimmäisiksi tavoitteikseni. Olen suklaan suurin ystävä ja sokerihiiri, minkä aion kääntää ympäri terveelliseksi ruokavalioksi ja säännölliseksi ateriarytmiksi sekä tuoda liikunnan osaksi arkea, ei vain satunnaiseksi huviksi silloin kun huvittaa. Uskon tietäväni mitä pitää tehdä, mutta nyt tieto pitäisi vihdoin muuttaa käytännöksi...

Koskaan en ole ylittänyt tai alittanut normaalipainon rajoja, mutta tiedän missä mitoissa olen itseeni tyytyväinen. Tietystikään vaa'an numeroilla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin senteillä, joten sivupalkissa kulkeva tavoitetaulukko voi matkan aikana muuttua, etenkin kun tavoitteenani on parantaa myös lihaskuntoa. Taulukon mukainen 8 kilon painonpudotus on kuitenkin mielestäni tässä vaiheessa mahdollinen, etenkin kun sen olen jo kerran saavuttanut. Valitettavasti vuodet on yksi kerrallaan tuoneet kilot takaisin ja olo muuttunut hyvinvoivasta turpeaksi ja "liialliseksi", ja sen takia haluan tämän muutoksen elämääni. Tavoitteena on siis pysyvä elämänmuutos ja hyvä olo, ei hetkellinen dieetti.

Blogin otsikko on sinällään harhaanjohtava, etten yritä muokata itseäni keneksikään, vaan olla ihan omaan kroppaani tyytyväinen. Haen kuitenkin usein inspiraatiota kuvista ja ihailen naisia, joilta unelmakroppa löytyy omasta takaa, vaikken itse pyrikään "mallin mittoihin". Nimensä blogilleni on siis lainannut Adriana Lima, malli josta on varmasti inspiraation lähteeksi.

Luvassa tältä blogilta on lyhyesti muotoiltuna treeniä, ruokaa, uusia lajikokeiluja, ajatuksia ja tavoitteiden saavuttamista takapakeista huolimatta. Kaikkea vasta opetellaan, mutta nyt mun on aika oppia myös onnistumaan. Ennen ja jälkeen -kuvia oon myös valmis ottamaan, jos kun jotain kuvattavaa on.

Tervetuloa blogini pariin! :)

kuvat