Viimeinen niitti

Mistä tietää, että univajetta riittää nukuttavaksi? Siitä, että herää kuudelta iltapäivällä ja silti uni tulee illalla normaalisti :D Voisihan tuota kutsua liiaksi nukkumiseksi, mutta oon ollut jo hetken ihan kuollut univajeen takia ja kyllähän mulla se valvominenkin venyi jonnekin neljään aamuyöllä... Tämä oli siis sunnuntain tilanne ja viimein herätessä olo oli vihdoin virkeä eikä mua harmittanut yhtään, että nukuin lämpimän päivän ohi lähes kokonaan. Nyt aloitin sitten uuden viikon ihan uudella energialla eikä maanantai tunnu yhtään siltä perinteiseltä kaaokselta.

Niinkuin tuolla alempana jo kerroin, oon nyt hetken liikkunut lähinnä huvikseen, koska mulla ei ole ollut mitään selkeää arkirytmiä töitä lukuunottamatta. Nyt tämä "sinne päin" -meininki on alkanut ahdistamaan ihan kunnolla, kun tuntuu että normaaleista syömisistä huolimatta oon turvonnut kuin pallokala enkä edes uskalla mennä vaa'alle juuri nyt. Törmäsin myös viimeviikolla pitkän tauon jälkeen tuttuun, joka oli laihtunut ihan hurjasti ja näytti yksinkertaisesti upealta mun unelmamitoissa, joten ensin mieleen hiipi pieni morkkis omasta saamattomuudesta, mutta viimeinen niitti tuli, kun näin musta otetun kuvan viikonlopulta: olin kirjaimellisesti kuin turvonnut pullataikina ja se ei ollut mikään kiva näky...

Siispä mun arki muuttuu viimeistään nyt takaisin siihen, mihin jäin ennen kesähaahuilua, ja vihdoinkin motivaatio on taas ihan katossa. Tänään sää on jo ihan inhimillinen juoksemiseen, joten vedän jälleen lenkkarit alle ja koitan pitää treenit sen 5 krt/vko. Ruokapäiväkirjoja voisin taas päivitellä tännekin, niin ei tee mieli repsahtaa ateriarytmistä niin helposti. En onneksi ole saanut aikaan mitään turvotusta vakavempaa, mutta vähänhän tuo säikäytti, kun se voisi olla tilanne ihan 24/7. Siispä motivaatiokuvat vaan jääkaapin oveen ja tuloksia tekemään, haluan tätä niin kovast.

Kyllä se siis tästä lähtee, eikä teidänkään tarvitse lukea enää "kyllä mää ihan kohta" -tekstejä ;)

kuvat

Ihana hankala kesä

Oon kesäihmisiä ihan viimeiseen asti. Rakastan lämpöä ja saan valosta niin paljon lisäenergiaa, että ero siihen talvi-minään on ihan huikea. Kotona ei huvita istua hetkeäkään, vaan aina pitää olla menossa ja ihmisten keskellä, mutta vaikka kaiken järjen mukaan tän energiamäärän pitäisi toimia hyvin yhteen myös mun projektin kanssa, niin eipä tää ihan helppoa olekaan.

Talvella (siis ylipäätään kesän ulkopuolella) mun päivän aikataulu menee suurinpiirtein rytmissä töihin - kotiin - urheilemaan - ruokaa - rauhoittuminen sohvalle - nukkumaan. Kavereita tulee nähtyä vain kerran tai pari viikossa, lepopäivinä ja viikonloppuisin, mikä usein vähän harmittaa, kun aikaa ei tunnu riittävän kaikkeen vaikka haluaisikin. Kesän tullen iskee sitten se virtapiikki ja julistimmekin jo toukokuussa kavereiden kanssa, miten tänä kesänä yhtään aurinkoista päivää ei vietetä yksin, vaan porukalla ulkona.

Ja niin se on mennytkin. Töistä päästyäni oon vaihtanut bikinit niskaan ja lähtenyt rannalle tai nauttimaan kaupungille erilaisista tapahtumista, ja kotona ollaan vasta illalla, jolloin nälkä huutaa jo kovaa, mutta mun maha ei tykkää yhtään, jos syön noin myöhään paljoa. Eli tasainen ruokailurytmi kusee aika lahjakkaasti noina päivinä ja se vaikuttaa aina seuraavaankin päivään. Myöskin treenit menee vähän ohi, kun liian raskaasti ei pysty liikkumaan yötä vasten ja nälkäisenä.

Nyt mun pitäisikin kehitellä joku tasapaino tähän kaikkeen, että saan syötyä ja liikuttua oikein, mutta kuitenkin niin etten jää kesästä ja kavereista paitsi. Tähän väliin saa siis antaa niitä kuuluisia vinkkejä, miten tää tehdään :D Mulle ehkä toimii se muistutus takaraivossa, etten halua kesän jälkeen havahtua siihen, että kroppa on turvonnut ja takaisin lähtöpainossa, kun en yksinkertaisesti halua katsoa tällaista kroppaa enää yhtään vuotta. Muutenkin mun on tehtävä kaikki tämä työ nyt, kun tavoitteet on vielä suhteellisen lähellä, eikä odottaa että seuraavatkin viisi kiloa on hiipineet vyötärölle. Eli ehkä mun pitää laittaa tämä urakka etusijalle ja laittaa ensimmäisenä kalenteriin liikunnat ja vasta sitten käyttää jäljelläoleva aika hauskanpitoon. Ei periaatteessa kuulosta niin hienolta näin mahtavan kesän keskellä, mutta enemmän haluan muuttaa kroppani terveellisemmäksi nyt  ja tää on mulle oikeasti tärkeää.

Tässäpä vähän ajatusvirtaa rustattuna. Huomaa kyllä, että tuo oma saamattomuus on alkanut ahdistamaan, joten enköhän saa jonkun järkevän rytmin itselleni kehiteltyä viimeistään nyt. Toivottavasti saan myös pian tulla kirjoittamaan edistymisestä..:)

kuvat

Pelissä mukana

Pakko nyt vähän pahoitella mun blogihiljaisuutta, mutta edelleen oon täällä ja menossa mukana, eikä luovuttaminen ei tuu kysymykseenkään. Mulle vaan tapahtui kesä, mutta no worries :)

Juhannusta olin stressannut jo hyvän tovin etukäteen, kun kavereiden kesken oli suunniteltuna reilusti syömistä ja juomista, mutta loppujen lopuksi selvisin vain puolen kilon turvotuksella, mikä taitaa osoittaa sen, ettei projekti kaadu yhteen (tai edes kolmeen) vähän huonompaan päivään. Juhannuksen jälkeinen väsymys veti mut vaan niin tiukasti sängyn pohjalle, että viikon pidin täysin taukoa elämästä yleensäkin, mitä nyt töissä onnistuin käymään.

Viime viikolla pääsin jo vähän paremmin arkeen kiinni, mutta en voi väittää panostaneeni tähän projektiin mitenkään liikaa ja se on tehnyt vähän huonon omantunnon. Toisaalta pääasiahan on se ettei luovuta, mutta muistaa kuitenkin myös nautiskella välillä, joten oon oikeastaan viikon liikkunut vaan ylläpitääkseni painoa ilman sen kummempia muita tavoitteita. Tällä viikolla onkin sitten aika lopettaa tuo "lomailu" ja asettaa taas tavoitteet selkeästi näkökenttään: ylimääräiset pois ja kroppa timmiksi. Pieni löysäily teki oikeastaan ihan hyvääkin, kun nyt on taas aito halu päästä takaisin kiinni siihen oikeaan arkeen, jonka itselleni loin tämän urakan aikana.

Alkuun mun tavoitteena oli saada muutosta aikaan juhannukseksi ja ihan hyvin siinä onnistuinkin, mutta missään vaiheessa en hirveästi osannut ajatella juhannuksen yli ja mun mielessä pyörikin hetkellisesti ajatus: "miten voin motivoida itseäni kesäkunto mielessä, jos kesä on jo puolessa enkä tuu vielä pariin kuukauteen olemaan minkäänlaisissa tavoitteissani?". Siispä mun piti hetki järjestellä ajatuksia ja tajuta niinkin yksinkertainen asia, kuin että eihän mulla missään vaiheessa ollutkaan tavoitteena pelkkä kesäkunto, vaan ihan täysi muutos elintapohin, jotta jossain vaiheessa saavutan sen tavoitekroppani, ja jo ensi kesään mennessä mulla on ihan automaattisesti se kesäkunto kohdillaan ilman mitään erillistä kesäkuntotavoitetta. Jotenkin kai bikinikelien ilmestyminen vähän lannisti, kun en ollutkaan vielä sen erityisemmässä bikinikunnossa.

Mun projekti kuitenkin jatkuu taas siitä mihin jäinkin ja tuun tännekin jälleen ihan säännöllisesti kertomaan niin edistymisestä kuin takapakeistakin, ja lopulta niiden tavoitteiden saavuttamisesta :)