Viimeinen niitti

Mistä tietää, että univajetta riittää nukuttavaksi? Siitä, että herää kuudelta iltapäivällä ja silti uni tulee illalla normaalisti :D Voisihan tuota kutsua liiaksi nukkumiseksi, mutta oon ollut jo hetken ihan kuollut univajeen takia ja kyllähän mulla se valvominenkin venyi jonnekin neljään aamuyöllä... Tämä oli siis sunnuntain tilanne ja viimein herätessä olo oli vihdoin virkeä eikä mua harmittanut yhtään, että nukuin lämpimän päivän ohi lähes kokonaan. Nyt aloitin sitten uuden viikon ihan uudella energialla eikä maanantai tunnu yhtään siltä perinteiseltä kaaokselta.

Niinkuin tuolla alempana jo kerroin, oon nyt hetken liikkunut lähinnä huvikseen, koska mulla ei ole ollut mitään selkeää arkirytmiä töitä lukuunottamatta. Nyt tämä "sinne päin" -meininki on alkanut ahdistamaan ihan kunnolla, kun tuntuu että normaaleista syömisistä huolimatta oon turvonnut kuin pallokala enkä edes uskalla mennä vaa'alle juuri nyt. Törmäsin myös viimeviikolla pitkän tauon jälkeen tuttuun, joka oli laihtunut ihan hurjasti ja näytti yksinkertaisesti upealta mun unelmamitoissa, joten ensin mieleen hiipi pieni morkkis omasta saamattomuudesta, mutta viimeinen niitti tuli, kun näin musta otetun kuvan viikonlopulta: olin kirjaimellisesti kuin turvonnut pullataikina ja se ei ollut mikään kiva näky...

Siispä mun arki muuttuu viimeistään nyt takaisin siihen, mihin jäin ennen kesähaahuilua, ja vihdoinkin motivaatio on taas ihan katossa. Tänään sää on jo ihan inhimillinen juoksemiseen, joten vedän jälleen lenkkarit alle ja koitan pitää treenit sen 5 krt/vko. Ruokapäiväkirjoja voisin taas päivitellä tännekin, niin ei tee mieli repsahtaa ateriarytmistä niin helposti. En onneksi ole saanut aikaan mitään turvotusta vakavempaa, mutta vähänhän tuo säikäytti, kun se voisi olla tilanne ihan 24/7. Siispä motivaatiokuvat vaan jääkaapin oveen ja tuloksia tekemään, haluan tätä niin kovast.

Kyllä se siis tästä lähtee, eikä teidänkään tarvitse lukea enää "kyllä mää ihan kohta" -tekstejä ;)

kuvat