Food is Good

Enpä ole hetkeen ruokapäiväkirjaa tänne laitellut, joten pistänpä tulemaan, kun kerran kokkailujanikin sain kuvattua. Edelleen mun rytmistä puuttuu iltapala, mutta mun maha kipuilee niin pahasti vielä aamullakin jos syön liian myöhään, joten tähtään päivällisen ajankohdan sopimaan myön aikaisen iltapalan rooliin. Hassua ehkä, mutta tämä toimii mulla kaikkein parhaiten :) Jotkut ei voi nukkua tyhjällä mahalla, minä taaskaan en täydellä, vaan mitä tyhjempi sen parempi. Kun katsotaan tuota ruokalistaa, mulla olisi varaa syödä vielä vähän enemmän, joten siinä on vielä vähän tsempattavaa.

aamupala

  -kaurapuuro

  -raejuusto

  -mehukeitto

lounas

  -lohi

  -salaatti (kurkku, paprika, rucola, omena, juusto)

välipala

  -ProFeel-rahka

päivällinen

  -salaatti
  -grillitassuja
  

  
Lohen päälle tykkään kasata ennen uuniin laittoa erinäisen läjän joko kokkailuun tarkoitettuja tuorejuustoja tai, kuten tässä, tsatsikia. Mausteet laitan yleensä suoraan lohen pinnalle ja muut törsteet vasta sen jälkeen, mutta melko lahjakkaasti unohdin koko vaiheen, joten laitoin sitten noin päin ja ihan hyvin toimi sekin :) Mausteina siis pippurisuolarouhetta ja chilirouhetta.

Halusin kasata vähän ruokaisamman salaatin, joten juustokuutioita tuli vähän runsaammin mukaan tällä kertaa. Lisänä leikkasin vielä sekaan omenaa, kurkkua ja paprikaa, sekä vähän isomman kasan rucolaa kuin kuva kertoo. Hyvin toimi lohen kanssa, kannattaa kokeilla!

Sellainen oli siis ruokien osalta mun keskiviikko ja hyvältä tuntui :)

Edistyshehkutusta

Oon oppinut nopeasti nauttimaan siitä tunteesta, minkä edistyminen tuo mukanaan. Etenkin nyt siis juoksun kohdalla, kun yhtäkkiä huomaakin jaksavansa kauemmas kuin ennen ja sen lisäksi vielä nopeammin. Oon yrittänyt aloittaa lenkkeilyharrastusta lukuisia kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta ikinä se ei ole lähtenyt näin hyvin käyntiin, että huomaan oman edistymiseni jokaisen juostun viikon jälkeen.

Mulle hauskimpia tunteita on ollut se, kun tavoitteena on juosta "ihan vähän vaan, sen verran kuin jaksan" ja ensimmäiset askeleet onkin tuntuneet pomppimiselta sen normaalin laahustamisen sijaan ja vauhtia on enemmän kuin olisin ikinä uskonut jaksavani. Edelleen toki naama tulipunaisena juoksuni teen ja se mun "kiitäminen" on todellisuudessa vain jossain normaalin hölkkävauhdin tasolla, mutta yhtä kaikki oon edistymällä päässyt edes tähän pisteeseen. Lähtökohta on ollut ihan täysi nolla ja oon ollut hyvin tietoinen siitä, että hengitin ennen raskaasti jo parin lamppupylvään jälkeen, joten se on ihan huikeaa edistystä, että vedän nyt innosta hymyillen jo viittä kilometriä ennätyksenäni, useampaan kertaan viikossa. Myös sykemittari kertoo edistymisestä, kun maksimisyke laskee viikoittain hitusen alemmas :)

Toinen palkitseva juttu on tietysti vaaka ja mittanauha. Vaikka normaalipainon sisällä laihdutankin, niin ensiksi haluan muutaman kilon pois, jossa oonkin päässyt lupaavasti jo alkuun. Musta on ihanaa huomata se edistyminen puntarilla, vaikka se onkin mittausvälineenä melko epäluotettavasta päästä. Mittanauha auttaa siis tässä vaiheessa, mutta oon aika lahjakkaasti unohtanut sen viimeaikoina... Sen sijaan mulla on kaksi vyötä, jotka on tällä viikolla menneet ongelmitta kiinni yhtä reikää tiukemmalle, joten väkisinkin tässä alkaa hymyilyttämään. Edelleen mussa on tiivistämisen varaa, mutta tunnen jo olevani hitusen hoikempi edelliseen verrattuna ja kaikki ylimääräinen turvotus on kadonnut siinä samalla. Näin näkyvät tulokset antaa mulle mukavan potkun pyristellä edelleen eteenpäin ja tavoitteet tuntuu kieltämättä olevan lähempänä, kun pari kiloa on jo takanapäin.

Nyt vaan on ihan erityisesti sellainen fiilis, että pystyn tähän. Siispä jatkan hehkuttelujani ihan itekseni, yayy :)

kuvat

Uusi ihana kaveri

Vaaka on siis vähintään tänään, mutta ihan muutenkin menneellä viikolla ollut vihdoin mun kaveri ja piristänyt joka aamu, vaikka oonkin parina päivänä vähän herkutellut tai syönyt muuten tuhdimmin. Mun herkuttelut ei onneksi ole kuitenkaan räjähtäneet siihen pisteeseen mitä ne joskus oli, eli suklaalevyllä aloiteltiin ja siitä oli vielä mahdollista jatkaa johonkin muuhun makeaan... Päinvastoin söin yhtenä päivänä jäätelön ja toisena patukan tummaa suklaata, mikä määrällisesti tuntuu juuri sopivalta ja makeudeltaan just passelilta, eikä mun ympärille ole ilmestynyt uutta vararengasta tämän takia. Repsahduksina en osaa noita muutenkaan pitää, koska mun periaatteena on sallia itselleni kaikki (jotta en himoitse niitä kiellettyjä enemmän kuin laki sallii) ja opetella kohtuus. Sokerikierteestä uskon päässeeni jo eroon, joten nyt tuollainen ajoittainen pieni herkuttelu tuntuu vaan mahtavalta :)

Viikko sitten sain jotakuinkin selätettyä kaikki kankeudet matkanvarrelta nilkkaongelmista yskään, joten pääsin taas takaisin kiinni liikuntarytmiini, joka ilmeisesti pisti nesteet taas kiertämään ja toivon mukaan teki muitakin ihmeitä mun kropalle, siltä kun ainakin on tuntunut :) Paino lopetti vihdoin viikkojen jälkeen jumittamasta 64,1 kilossa ja lähti humisemaan alaspäin, mikä on ajanut mua vaan kovemmalla motivaatiolla ja innolla eteenpäin. Siispä voin ilokseni ilmoittaa, että uusi ihana kaverini näytti punnituspäivän viralliseksi tulokseksi tassan 63 kiloa, jota kohti oon hivuttautunut koko viikon. Vaikka aamulla olinkin umpiunessa, piti mun pienet voitontuuletukset silti suorittaa :D

Uusi raksi ilmestyi sivupalkkiin ja tavoitteet on kokoajan lähempänä. Kokonaispudotus on nyt mulle huikeat -2,5 kiloa, mikä noin kuukauden työlle mun kokoisella ihmisellä tuntuu lopulta ihan loistavalta vauhdilta, vaikka kuinka stressasinkin jumitteluita. Toki tuo tuleva juhannus mökkitunnelmissa varmaan tekee vähän tuhoja, mutta oon jo päättänyt ettei pari päivää kaada mua mihinkään, vaan sen jälkeen jatketaan jälleen samanlaisella tarmolla :) 

kuvat

Liikunnan iloa

Tällä viikolla energiat ja into liikkumiseen on tulleet kohisten takaisin. Kaikkein mahtavin oli eilinen aamulenkki, jolloin juoksin kovempaa kuin koskaan tähän mennessä ja meno muistuttikin enemmän juoksemista kuin henkihievereissä laahustamista. Siksipä ajallisestikin lenkki jäi vain puoleen tuntiin, vaikka matka oli vain hitusen normaalia lyhyempi. Viikon liikuntapäiväkirja näyttää siis tältä:

ma: lepo

ti: rullaluistelu 30 min

ke: lenkkeily 45 min

to: lenkkeily 50 min

pe: lepo

la: lenkkeily 30 min

su: lenkki tai lepo...

+ jokaisen lenkin jälkeen n. 20 minuuttia venyttelyä

Ihan hyvin sain siis taas liikunnoista kiinni, kun kaikki raajat tuntuu taas normaaleilta. Keskiviikon lenkin kohdilla juokseminen tuntui vielä vähän vieraalta jaloissa, mutta lauantaihin mennessä olin taas yhtä hyvässä tilanteessa kuin ennen nilkkojen kipeytymistä. Tänään suunnittelin pitäväni vielä lepopäivän, kun ensi viikolle tulee treenit ma, ti ja ke, joten välttäisin nyt viiden päivän treeniputken, mutta toisaalta mua houkuttaisi lähteä vielä juoksemaan... Katsotaan miten illan tullen käy :)

Eilinen iltapala näytti tältä ja maistui vaniljajogurtin kanssa ihan taivaallisen hyvältä! Vähän oon ruokailurytmistäni lipsunut ja pari jäätelöäkin ehtinyt maistamaan, mutta paino on edelleen mukavasti laskusuunnassa. Siksipä mua meinaa vähän jopa jännittää tiistainen punnitus, jos nyt vihdoin olisin saanut luvut pyörähtämään alemmas...

Tällaista siis kuuluu tänne tällä kertaa :)

EDIT: Päätin kuitenkin lähteä vielä sunnuntain ratoksi lenkille, kun aurinko pilkahti esiin ja onneksi lähdin! Rikoin kaikki ennätykseni matkan ja vauhdin suhteen mennen tullen ja fiilis on ihan mieletön! Voitontanssia pukkaa jälleen :D Siispä liikuntapäiväkirja täyttyy sunnuntain kohdalta näin:

su: lenkki 30 min + venyttely 30 min

Voitontanssi

Eilinen oli ehkä onnistuneimpia päiviä vähään aikaan. Kävin kokeilemassa kestääkö nilkat jo juoksua, kun kävellessä ei ole enää ollut ongelmaa, ja nehän kesti! Vähän huteralta tuntui alkuun, mutta olin niin fiiliksissä siitä tunteesta joka mut valtasi, kun pääsin vihdoin taas juoksemaan. Pelkäsin jo, että liian pitkä juoksutauko söisi mukanaan sen vastalöydetyn koukutuksen lajiin, mutta onneksi niin ei ehtinyt käymään. Täällä tanssitaan nyt voitontanssia lähestulkoon, niin hyvä fiilis jäi päälle :)

weheartit

Toinen seikka, joka vaikuttaa tähän innokkuuteen on tämänaamuinen puntarilla vierailu. Oon nyt virallisina punnituspäivinä jumitellut jo hetken siinä 64,1 kilossa ja eilen se oli vielä tuostakin korkeammalla, mikä ilmeisesti ajoi mua vähän kovempaa eteenpäin lenkillä. Juoksupäivien jälkeen vaaka on ollut aina mun puolella ja niinpä se näytti nytkin sekoittavan mun kroppaani vihdoin hereille parin viikon tauon jälkeen ja antavan turvotukselle kyytiä. Tuskin se huomenna näin vähää näyttää, mutta tänään aion ihan täysillä fiilistellä lukemaa 63,3! Mahtava fiilis, jos nyt oikeasti pääsen tässä eteenpäin. Mittanauhaa en käyttänyt, mutta vanha vyö sen sijaan sujahti kiinni yhtä reikää tiukemmalle ;)

Nyt katoan tuulettelemaan vielä vähän lisää, ettei teillä mene hermot! :D

Punnitusta jälleen

Pidän edelleen tän tiistain mun virallisena punnituspäivänä, kun oon tän ihan hyväksi todennut. Viime viikon kankeudesta kirjoittelinkin jo ja vähän peläten astuin vaa'alle, kun en hetkeen ole urheilemaan pystynyt joitain satunnaisia lihasharjoituksia lukuunottamatta. Mielikuvissa olin jo lihonut takaisin aloituspainoon tai vielä korkeammalle, joten oli ihan positiivinen yllätys nähdä jälleen kerran luku 64,1  kiloa, vaikka se nyt onkin sama kuin tasan viikko ja kaksi viikkoa sitten. Junnaamistahan tämä on, mutta olosuhteet huomioonottaen musta on vaan kiva huomata, etten olekaan pullahtanut takaisin sairaspäivien liikkumattomuuden tai parin vähän sokeripitoisemman illan jälkeen. Ja mikä parasta, tää antoi mulle nyt sen ison potkun yrittää jälleen vähän kovemmin kuin ennen, että varmasti saavutan ainakin tuon 63:n rajapyykin juhannukseen mennessä. Voihan tuo lopulta osoittautua melko tiukaksi puristukseksi, mutta sittenpähän osoittautuu ja yritetään vaan kovemmin :)

Siinäpä siis tiivistetysti tämän päivän fiilikset. Kaatosade vesitti eilisen rullaluistelusuunnitelmat, mutta tänään yritän uudestaan tai kokeilen jopa juoksemista, jos nilkat vaan antaa luvan :)

Käynnistelyä

Viime viikko oli aika kankea vähän joka suunnalta katsottuna, mutta nyt näyttää jo kymmenen kertaa paremmalta onneksi. Nilkka oireili koko viikon sen verran, että vähänkään reippaampi kävely vihloi ihan kunnolla, vaikka muuten se ei vaikuttanut huonolta juuri ollenkaan. Siispä kävin yhden kävelylenkin testaamassa, joka loppui puolen kilometrin päässä u-käännökseen ja nilkutin koko seuraavan päivän. Nyt se tuntuu jo suht normaalilta ja ajattelin tänään kokeilla lyhyttä reissua rullaluistimilla, jos se edes lähtisi onnistumaan. Haluaisin niin kovasti jo juosta, mutta eipä tuo auta kuin ottaa vähän iisimmin vielä...

Loppuviikko meni muutenkin sairaspäiviä vietellen. Mulle iski joku ärrrrsyttävä yskä, joka laittoi mut hidastamaan vauhdin aikalailla nolliin, joten nyt tuntuu että melko alusta pitää taas kunnon kanssa lähteä. Mutta hiljaahan se hyvä tulee. Siispä liikuntapäiväkirjaa en nyt laita, kun mitään sen hurjempaa en saanut tehtyäkään, mutta eiköhän se tämän viikon jälkeen taas ilmesty. Fiilis on ihan hyvä nyt, kunhan pääsisi vaan ihan käytännössä tekemäänkin jotain. Otan joka tapauksessa pienen tehokuurin juhannusta kohti, jolloin oon luvannut itselleni olla vähän edustavammassa kunnossa kuin projektin alussa. Mitään tiettyä mittaria mulla ei ole, mutta jos nyt edes pääsisi ruksaamaan tuon 63:n pois, siihen on ihan hyvä tähdätä :)

Kannustuksena tuohon juhannustavoitteeseen, voisin luvata laittaa itsestäni tänne kuvia..;)

Voihan pullero...

Nyt on vähän sellainen fiilis, että oon "vihdoin" siinä kuuluisassa käännekohdassa, jossa joko luovutetaan tai jatketaan kahta kauheammin eteenpäin. Huolehtia ei kuitenkaan tarvi, mihinkään en oo luovuttamassa kun viimein oon päässyt näin hyvin alkuun ja tavoitteisiin on yksinkertaisesti päästävä. Ehkä tuo harmaa sää ja univaje tekee vaan vähän kepposia mulle ja siksi tänään on aika turha olo.

Punnituspäiväkin tänään oli ja viikonlopun jäljiltä muhun tosiaan tarttui vähän ylimääräistä, mitä en kylläkään ihmettele, ja mun pitää vaan odotella painon tasoittumista takaisin uomiinsa. Vaaka näytti mulle nyt tutun lukeman, 64,1  kiloa, jonka verran painoin tasan kaksi viikkoa sitten. Silloin se tuntui musta ihan mahtavalta ja nyt täydeltä taantumiselta ja vähän masentavaltakin, vaikka järjellä ajateltuna sehän on vain 400 grammaa viime viikosta ylöspäin ja tulee varmasti tippumaan jo parin päivän sisään pois. Ei tän helppoa kuulunutkaan olla, joten mun pitää vaan nyt potkia itseäni ja lakata marisemasta :D

weheartit.com

Huomisesta eteenpäin on onneksi luvattu aurinkoa ja ajattelin vihdoin käydä vähän lenkkipolkua moikkaamassa, nilkka kun tuntuu sen verran hyvältä jo. Voi olla, että uskaltaudun vain kävelemään vasta, mutta kunhan nyt ylipäätään pääsen purkamaan tätä turhautumista jonnekin. Eli en luovuta vaikka tänään onkin päähänpotkintapäivä, vaan tähtään tulevia tuloksia kohti vaikka sillä kuuluisalla apinanraivolla sitten :D

Parempaa päivää toivottelen silti muille!

Selvitty on!

Viikonlopusta on sitten selvitty ja tuhoja on toivottavasti tullut vain turvotuksen muodossa. Puolisen kiloa vaaka näyttää nyt ylimääräistä, eli jospa se tästä tasoittuisi taas. Viikon liikuntoja en eilen ehtinyt tulla kirjaamaan ylös, mutta samahan se on tehdä nytkin. Menoa vaan vähän hidasti vasemman nilkan kipeytyminen, josta on nyt ilmeisesti nivelsiteet venähtäneet, kun vähän turhan äkisti taisin innostuessani lisätä lenkkeihin vauhtia eikä lenkkaritkaan ehkä olleet siitä parhaimmasta päästä. Nyt sitten vähän rauhallisemmin tulee vielä hetki otettua ja koitan saada nilkan takaisin normaaliksi. Viime viikon liikunnat näyttää joka tapauksessa tältä:

ma: lenkkeily 45min

ti: lihaskunto 20min

ke: lenkkeily 45min

to: lihaskunto 15min

pe-su: lepo

+venyttelyä 15-30 min jokaisen treenin jälkeen

Kova hinku olisi takaisin juoksemaan, mutta taitaa jäädä nyt lihastreenin ja kevyen kävelyn puolelle seuraavat liikunnat. Ainakin mitä Googlesta selvisi näitä vaivoja tutkiessa (aina hyvä idea...), niin yleisimmät ohjeet pieniin nivelsiteiden venähdyksiin oli jatkaa kevyttä liikkumista samantien, ettei nilkka jää löysäksi.

Näillä siis jatketaan, toivottavasti tuoloksiakin sitten tulisi..:)