Fiilistelyä

En tiiä kuulostanko jo överipirteältä, mutta mulla on oikeesti niin hyvä olo nyt. Tai ylipäätään koko ajan, vaikka olin valmistautunut ihan jäätävään tappeluun itseni kanssa koko ensimmäisen viikon ajaksi. Toisaalta mulla on alusta lähtien ollut ihan erilainen olo kuin yleensä, oon ihan uudella tavalla motivoitunut koko hommaan ja mä haluan tätä. Tän paremmin en osaa selittää mitä teen eri tavalla kuin ennen. Toki niitä vaikeita päiviä on varmasti edessä vielä, mutta turha stressata niistä etukäteen.

Sunnuntaiaamuna yllätin itsenikin, kun kömmin yhdentoista pintaan ylös sängystä, vilkaisin ulos aurinkoiseen säähän ja lähdin lenkille! Mun edellisestä aamulenkistä (sunnuntaisin 11 on mulle ihan täysin aamua vielä) on ainakin 5 vuotta aikaa, koska usein sen toteutus on melko työn takana eri syistä. Kuten saamattomuuden takia. Mutta ihan myös siksi, etten arkisin ehdi lenkille ja sen lisäksi vielä kuivaamaan mun hiuksia, ellen ala heräämään neljältä, mikä ei myöskään ole mahdollista. Nyt en kuitenkaan jäänyt miettimään turhia, vaan nakkasin vauhdilla lenkkikamppeet niskaan ja pyrähdin pihalle. Onneksi tein niin, koska sää oli ihan mahtava ja koko loppupäiväksi riittänyt hyvä olo tuntui ihanalta vielä illallakin. Eikä haittaa, että sää muuttui sateiseksi heti lenkin jälkeen, olin oman osuuteni jo tehnyt :)

Nyt oon nautiskellut kurkkutikuilla ja dippikastikkeella pikkunälän yllättäessä, enkä edes kehtaa napata kaupasta mukaan mitään hyvää, vaikka kesän uudet jäätelömaut vähän houkuttaakin. En vaan pysty koskemaan niihin nyt, kun muistan liian hyvin mihin se yleensä johtaa. Äsken keksin kuitenkin toisen herkun, mitä voisi ihan hyvin kokeilla: uuniomenaviipaleet kanelilla maustettuna. Aijai, ihanaa miten hyvä olo ruuasta voi tulla, etenkin nyt kun tää projekti on päällä ja tuloksia tulee silti. Kyllä nyt kelpaa :)

kuvat